sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Kuhala ja hautausmaan risteys

Meni sitten putkeen heti toinen Markku Ropposen Kuhala. En ole niin stupidi, ettenkö tajuais mitä tällanen koukuttuminen tarkottaa: Säälittävää ajanhaaskausta. Mitäpä muutakaan voi sanoa sohvan pohjalla löhöämisestä pakkaskarheana aurinkoisena marraskuun päivänä, jolloin maisemat kutsuvat, suorastaan huutavat: lenkille, lenkille!. Miksi Ropponen, miksi Kuhala? Tottapa tätäkin on tullu tuumailtua kirjan sivuja käännellessä. Kirjan päähenkilö, Otto Kuhala, ei ainakaan elämäntavoiltaan vastaa meikäläisen ihanteita. Ylipainoinen viskikänneistä lohtua ja rentoutusta hakeva lössykkä, joka tuntee vanhuuden jo kolkuttelevan ja hartaasti toivoo voivansa lopettaa hommat. Ehkä se, mikä koukuttaa, on Ropposen kielenkäyttö. Mieshän suoltaa katkeamattomana virtana hulvattomia ajatuskulkuja ja päätelmiä henkilöidensä tekemisistä ja siitä, mitä tuo kaikki kertoo yhteiskunnan tilasta. Laitan sattumanvaraisen sitaatin sivulta 97:

"...irtohäntää roikottava aasinvetäjä pysäytti jalankulkijoita, jotka eivät älynneet väistää ja selvitti asiansa. Kohtaus olisi voinut olla piilokamerasta, mutta se oli dokumentti ja suora lähetys ja sen rahoituspäätös oli hoitunut kuin itsestään sinä hetkenä kun satsauksia mielenterveyshoitoon oli alettu karsia..."

Täytyykin ruveta Jkl:ssä käydessä tarkkailemaan ympäristöään ropposlaiseen tapaan, voipa olla hupia luvassa...

Ei kommentteja: