perjantai 22. marraskuuta 2013

Markku Ropponen: "Kuhala & jokimurhat"

Paluulennolla Madeiralta Tikkakoskelle tarrasin Timbeltä vapautuneeseen Markku Ropposen kirjaan “Kuhala & Jokimurhat”.

Avauslauseeseen oli ladattu paljon. Siihen kiteytyi kirjailijan kuvitelman maakuntamme pääkaupungin syvimmästä olemuksesta:

“Aamuöisen kävelykadun yllä häilyi väkivallan uhalla höystetty viinahuuruinen pilvi, jonka takaa erottui kumolleen kellahtanut kuu...”

Loistavaa! Säkeinöivää. Olin heti koukussa. Poliisin kanssa huonosti toimeen tuleva salapoliisinuuskija Otto Kuhala vei mennessään. En ole aikoihin onnistunu lukemaan kertarykäsyllä kokonaista kirjaa. En onnistunu siinä nytkään. Lento oli liian lyhyt. Laskeuduttaessa Tikkakoskelle matkustamo pimennettiin - eikä edes lukuvaloa saanu pitää... kaikkien piti keskittyä henkilökunnan kanssa jännäämään matkan kriittisintä vaihetta, pitkän lentomatkan päättävää maakosketusta. Vaan eipä paljoa jännittäny kun enemmin mietin, miten käy Kuhalalle Armo Loikkasen biljardisalilla, missä omistajan lisäksi olivat paikalla pikkunilkit Kotsa ja Heltta.

Totta puhuen kirjan päätökseen viemisessä meni lentomatkan jälkeen vielä reilu vuorokausi, joten enpähän ainakaan kehtaa rehvastella millään pikalukukyvyillä. En liioin ole niin dekkariaddikti, että voisin asiantuntevasti verrata Ropposen taitoja muihin suomalaisiin dekkaristeihin - saati ulkomaalaisiin sanailijoihin. Jyväskyläkeskeisesti tarkastellen ensimmäinen mieleen tuleva vertailukohta on Marko Tapion “Enkeli lensi ohi”. Tapion ja Ropposen kirjoja yhdistää hellekelien paahtama Jyväskylä. Voisiko ajatella Ropposen tietoisesti päivittäneen Tapion jännärijyväskylän 2000-luvulle? No, tämä oli nyt vain huterasti viskattu arvaus, sillä en tältä istumalta muista Tapion kirjasta muuta kuin sen, että murhan uhri makaa tuntitolkulla kadun varteen pysäköidyn auton alla muka moottoriremppaa tekemässä.... niin ja sen, että kaiken aikaa on tukalan lämmin sää.

Kuhalan edesottamuksia tajuillessa lentopelko unohtuu. Suosittelen matkaeväiksi. Harmitonta kevyttä hömppää ilman suurempia filosofiointeja. Tämä tietenkin loukkaa kirjailijaa, joten vedän sivallukseni takaisin ja korjaan: Marku Ropponen on mestari sisällyttämään tyhjänpäiväiseltä sanailulta vaikuttavaan tekstiin runsaasti elämää suurempien asioiden syvämietteistä pohdintaa, rentouttavaa huumoria ja terävää kritiikkiä valtaapitäviä kohtaan.

Kirjan edetessä lukijalle esitellään monilukuinen joukko nykyjyväskyläläisiä. Enimmäkseen laitapuolen kulkijoita, pikkurikollisia ja virkavallan edustajia. Mutta ei niin, etteivätkö juuri he ole kaupungin ja maakunnan omatunto, sen ääni, sen kaikista kaikkein... Ei voi kuin henkeä haukkoen hämmästellä, kuinka tarkkanäköisesti kirjailija on ympäristöään havainnoinut ja kuinka taiten ja oikea-aikaisesti henkilöt tarinassaan esille tuonut.

Omalla tavallaan hupaisaa on se, että Kuhalan hyvä kaveri, Perttu Kane, kirjoittaa Kuhalan tutkimuksista ja takaiskoista tarinan, joka alkaa presis samoilla sanoilla kuin Ropposen kirja - kirjailija on siis kirjoittanu ittensä omaan kirjaansa. Loistavaa! Aivan mahtavaa! Mikä upea cameo! Tämä on taidetta jos mikä!

3 kommenttia:

Sarka kirjoitti...

Löysit Stieg Larssonille sitten suomalaisen vastineen?

Liisa kirjoitti...

Ropposen eräässä dekkarissa on huumekätkö vanhassa teollisuushallissa Laukaassa ja toisessa kirjassa kaupunginjohtaja muistaakseni peräti murhataan.

Timbeland kirjoitti...

Vanheneva Kuhala ei jaksa touhuta enää niiiiin aktiivisesti naisten kanssa, että hän alkaa muistuttaa oikeaa eläkeikää lähestyvää suomalaista miestä. Kovin paljon kirjojen dekkareita ei kannata toisiinsa verrata, mutta jonkinlainen sukulainen Viktor Kärppä on Jyväskylän etsivälle.

Hyvä Markku Ropponen ja Matti Rönkä. Eturivin kirjoittajia molemmat, ainakin täältä Kärppälän vinkkelistä arvioituna.