sunnuntai 1. joulukuuta 2013

edison keksi kuhalatarinat


-->
Kolmisenkymmentä vuotta sitten Hesassa muuan opiskelukaveri heitti hölmön läpändeerauksen: ”Jos katsoo sähkölamppua ja hokee mielessään 'Edison keksi sähkölampun, edison keksi sähkölampun', lamppu sammuu, sillä väittämä ei pidä paikkaansa. Se on vale. Edison ei keksiny sähkölamppua. Tämä pätee kaikkiin laitteisiin. Paskat Edison yksin mitään oo keksiny. On vaan kahminu keksintöjä nimiinsä, mokomakin öykkäri...”

Tämä juttu mielessäni tunsin olevani heikoilla kun oli tiedossa lentokonematka. Ei helevate... miten pystyn pidättäytymään ajatuksesta 'Edison keksi lentokoneen, edison keksi lentokoneen, edison....'! Menomatkalla Madeiralle tuijotin jännittynein mielin ulos ikkunasta seuraten päivän valkenemista pilvien päällä. En uhrannut ajatustakaan öykkäriedisonille tai kaltaisilleen. Korkeintaan suuntasin mitättömän matkalaisen hartaan toiveen lentovempeleellemme: pysy nyt siipi kiinni rungossa, älä ratkea, älä katkea. Ja moottoreille jotain samankaltaista. Päällisin puolin yritin tietenkin olla hiljaa aloillani ja toimia niin kuin muut matkustajat: juoda silloin kun juomaa tarjottiin, syödä kun oli aterian aika. Vissinkö värkkäsin tabletilla jotain keskeneräistä piirrosta tai muuta kyhäelmää.

Entäpä paluulento. Takana oli huteranpuoleinen, tuultenviskelemä laskeutuminen Madeiralle, viikon verran lomailua saaren korkeilla ja jyrkillä rinteillä. Takana oli myös onnistunu irtaantuminen siipien varaan Madeiran lentokentältä. Hihkuin riemusta kun pienessä mielessäni vakuutuin siitä, että tää hommahan toimii! Henkilökunta tekee tätä työkseen, ei lentokoneet niin vain putoile... Ne lentää joka päivä, eikä lentäjät pelkää. Ei edes turbulenssejä, kilometrien syviä ilmakuoppia. Eheiii... Ei lentämisessä ole mitään pelättävää! Mutta sitten rupes päivä pimenemään. Sitä ajattelemaan että nyt ollaan menossa Pohjolan pimeään... ja siellä ei muuten fysiikan lait enää päde... mitenkähän muuten mahtais olla sen lentokoneen keksimisen kanssa.... Keksikö se Edison sen... Tämä on nyt ikävä juttu, eikä tätä viittis ruveta hokemaan, varsinkaan kun se ei pidä paikkaansa, mutta ei kait tässä muukaan auta. Etelän lämpö ja valo on jäänyt taakse, edessä on vain pohjoinen pimeys ja se hlvetin edison! Kuka muka sellasta väittäny, että se oli just edison kun lentokoneen keksi. Miljardinmiljardin tsiljoonanmiljardit hyönteiset, liskot, lepakot ja linnut on oppinu aikojen saatossa lentämään ennekö sen ensimmäinen kaksjalka tepasteli ”uudella mantereella”, saati ennenkö tään hevonvtun edisonin väkerrykset näki päivän- saati keinovalon! Mutta muttas.... mikäs seh tuossa tuolin selkämyksessä oikein on, vapautu just Timbeltä. Hm...jaaahas... Ropposen Kuhala... Mitä jos kokeilis. Jos lukis vaikka muutaman rivin, no pari sivua... tai no joo...

Tulkoon tänne Nuharupi-blogiin täten ilmaissuksi se tosiasia, että lievänä kytevän lentopelon vaivaamana uppouduin Ropposen kuhalatarinaan paluumatkalla Madeiralta. Eikä dekkarilento päättyny Tikkakoskelle. Ehei, sitä jatku kokonaisen viikon ajan. Tulin lukeneeks viikossa enemmän kuin keskimäärin kuukaudessa, vuodenajassa, vuodessa - neljä kirjaa. Sanalla sanoen lentopelonkarkotin O. Kuhala imas. Minkäänlaista kammoa lentämistä, saati minkään sortin siivekkäitä kohtaan en ole tuona viikon aikana tuntenu. Sitä miettii vaan että miten ihmeessä se kuhala nyt tänkin keissin lopulta klaaraa. Ja klaaraahan se! Uniin kirjan tarinat eivät sentään ole ulettunu. Unissa olen nähny ja kokenu toinen toistaan jyrkempiä ja korkeampia paikkoja – on tullu käytyä läpi kaikkea Madeiralla nähtyä.

Jotenkin minusta tuntuu siltä, että kirjailija Markku Ropponen on salapoliisi Otto Kuhalan vastakohta. Kuhalan kautta Ropponen käsittelee olettamaansa lukijakuntaa, keski-ikäisiä miehiä, kiinnostavia asioita kuten halvan viskin rentouttavaa vaikutusta, avioeroa, uuden parisuhteen kehittymistä, kahden naisen loukkua, prostataongelmia, venäläistä mafiaa, ilkeitä poliiseja... jne. Todennäköisesti Ropponen on kaikin puolin terve mies ja luotettava perheenisä, joka ei vieraissa juokse ja joka kiertää turvallisen kaukaa kaikki vähänkään väkivaltaiselta kalskahtavat tilanteet ja joka luottaa poliisin toimintaan ja pitää heitä välttämättöminä yhteiskunnan rauhan ja järjestyksen ylläpitäjinä. Ainoa, missä arvelen Kuhalan ja Ropposen komppaavan toisiaan, on se, että molemmat äänestivät Tarja Halosta presidentiksi.

Yhessä kirjassa kerrotaan kuinka Alvar Aallon suunnittelema Suojeluskunnan talo, jyväskyläläinen arkkitehtuurin helmi, romahti. Mietin, että onkos siellä Jklssä tosiaan jotain tollasta päässy tapahtumaan. Että olis siitä varmaan jonkilaista uutista ollu... Tokkopa sentään, onpa kirjailija vetässy hatusta legendaa, mutta se hänelle suotakoon... Ei kovin monta päivää sitten oli hesarin nettisivulla juttua siitä, miten Jyväskylässä Aallon suunnittelema Valtiontalo, siis Suojeluskunnantalo, on huonolla hapella. Ei ole rahaa kunnostamiseen, nuoriso retkuilee talon vaiheilla  ja sotkee paikkoja. Väjäämättömästi siis näyttäis Ropposen kirjoittama käyvän toteen. Elämme mielenkiintoisia aikoja, noin niinku Aallon arkkitehtuuria ajatellen.

Lukemani neljä kuhalatarinaa tuskin jäävät viimeisiksi. Ropposen tarinankulettelu on nautinnollista ja viihdyttävää. Mutta taidan pitää niiden suhteen jonkin aikaa paussia... ehkä seuraavaan madeiranmatkaan?

Edisonin keksimästä lentokoneesta vielä: Millonkahan lentoterminaaleissa ruvetaan skannaamaan matkustajien aivoja... ettei siellä vain satu piilemään ei-toivottuja ajatuksia...

Ei kommentteja: