lauantai 7. joulukuuta 2013

Geologica - Elävä ja muuttuva maailma.

okei, myönnetään, että virheitä tapahtuu ja niitä tulee tietentahtoen tehneeksi. Eri asia on, osaako virheistään ottaa oppia...

Hankin järkälemäisen Geologica -kirjan erinäisiä vuosia sitten jostain eteläsuomalaisen apsin kirjamyymälästä. Oli alennettuun hintaan. Katselin kuvia ja vaikutuin: Tästäpä Hegulille ja Matri-Arskalle tuliaisiks. Koska en sittemmin huomannut heidän tuntevan kirjaa kohtaan juuri minkäänlaista vetoa, omin teoksen itselleni. Ei niin, etteikö just se ollut alun alkaen tarkotuskin.

Muutaman kerran kirja on kunnostautunut ihmisasuntoon tunkeutuneiden pikkujyrsijöiden teloitusvälineenä: Kun tollasen 15 kiloisen järkäleen pudottaa metrin korkeudelta hiiren päälle, voin vakuuttaa, että siinä on tappamisen meiniki!

Teos on sisällöltään ja kooltaan kuin mikäkin litosfäärilaatta. Upeat, paikoin aukeaman kokoiset värikuvat ovat kuin ansa: Haluan katsoa kaikki kuvat, lukea kuvatekstit... lukea koko kirjan!

Nytpä tuon läpi sanasta sanaan kahlattuani ymmärrän tehneeni kirjan suhteen virheen: Ei hakuteokset ole tarkoitettu luettaviksi! Herranpieksut sentään. On ilman muuta selvää, että kirjahyllyssä voi olla hakuteoksia raamatusta ja lakikirjoista otavan suureen etc etc, mutta ei tarkoitus ole, että ne kaikki luetaan ja osataan. Se on mahdotonta.

Hakuteos on kirja, josta tieto voidaan hakea. Nyt nettiaikana läppäreissä hiplareissa on google ja wiki.  Meikälle kävi tän geologica-keissin suhteen näet niin, että reilun puolen vuoden ajan, huomasin usein, etten muistanut aiemmin lukemistani jutuista mitään. Kannettu vesi ei pysy kaivossa. Ei ainakaan tietoviisaat jutut meikäläisen päänupissa. Kuvat ehkä säilyy paremmin: muistan nähneeni jotain tollasta joskus jossain...  Karu totuus lienee se, että  vastaavavat tiedot saa kätevimmin television luonto- ja tiedeohjelmista, joita muuten tulee kiitettävän usein. Ja jos unohtaa katsoa, aina voi tsekata yle areenasta. Joutubessakin lienee aiheeseen liittyviä videoita.

Jos johonkin, niin tahmeaa tietokirjatekstiä voi kyllä suositella unilääkkeeksi. Rankin kokemus aiheesta syyskesän ajoilta. Aloitin oppikirjatyyppistä uunintekokirjaa. Kymmenen riviä ja päälle neljän tunnin iltapäivätirsat. Uskallan vakuuttaa, ettei geologican teksti juuri uuniopeille häviä: Monet unet olen kirjan sivuilta napannu!

Geologican sisällöstä voi sanoa, että tärkein mielessä pidettävä asia on se, että mantereet ovat liikkuneet kymmenien ja satojen miljoonien vuosien aikana mitä ihmeellisimmillä tavoilla. Elämä on saanut alkunsa kauan kauan sitten ja ikiaikaisista maakerroksista löytyy siitä ja sen kehittymisestä todisteita. Se, että jostain vuoristosta, kilometrien korkeudelta meren pinnan yläpuolelta löytyy merieläinten fossiileja, ei tavan kretskulle (kreationistille) takuulla avaudu, kuin ei sekään, että ihmisen olemassaolo maapallon useamman vuosimiljardin mittaisessa historiassa on vain mitätön sivallus. Asuttamamme planeetta kätkee maastoihinsa ja uumeniinsa loputtomasti kiinnostavaa koettavaa.

Kun olen kirjan läpi käynyt, voin vain huokaista: en ole nähny mitään. En ole käyny missään!

No, olen sentään: Itä-Afrikassa. Suuren Hautavajoamaan paikkeilla on visiteerattu. On tullu käytyä Tansanian Ngorongoron kraatterissa (kauan sitten räjähtänyt tulivuori, jonka tasainen kaldera on liki 20 kilometriä halkaisijaltaan, reunaseinämät kohoavat n. 600 m keskitasangon yläpuolelle). Niin ja siellä paikkeillahan se on Kilimanjarokin, Afrikan korkein huippu. Se on nähty, tosin turvallisen matkan päästä. Tottapa hiljattain on Madeiran laavatunneleissa käppäilty, mutta niistä ei tässä kirjassa ole mainintaa. Maininnan ansaitsevat vain suurimmat, komeimmat ja erikoisimmat.

Ei kommentteja: