maanantai 14. elokuuta 2017

Linna

Franz Kafkan Linna oli hyvin samantyylinen kuin aiemmin kesällä lukemani Oikeusjuttu. Oikeusjuttu tosin oli vielä painostavampi ja sen loppukohtaus kummittelee edelleen mielessäni. Linna hieman kalpenee Oikeusjutun hienouden rinnalla, koska se jäi häiritsevästi kesken.
 Linnan alussa päähenkilö K saapuu myöhään illalla kylään, jossa hänen pitäisi suorittaa maanmittausta. Hän pyytää päästä yöksi majataloon, jossa ei ole vapaita yösijoja, mutta hänen annetaan yöpyä juomatuvan lattialla. Kunnes alkaa kafkamainen outous: yhtäkkiä juomatuvan asiakkaat alkavat vaatia K:n häipymistä, koska kukaan ei tunne häntä ja yöpymiseen tarvittaisiin linnanherra Klammin lupa. Tästä alkaa jälleen jauhaminen hermojarepivästä byrokratiasta, joka kestää läpi kirjan: kaikkeen tarvitaan hierarkkista, monimutkaista virkamieskoneistoa. EU jää toiseksi Kafkan rinnalla.

Oli hauska huomata, että Linnan tunnelma on inspiroinut soveltuvin osin tämän lapsuuteni suosikkikirjan tekijöitä:
 On mystinen linna, jonka luokse ei pääse ja kylä, joka on täynnä vihamielisiä ihmisiä.
K:n maanmittauksesta ei tietenkään tule mitään. Kunnanjohtajalla pitäisi jossain olla paperi, jossa olisi jotain päätöksiä maanmittauksesta, mutta sitä ei löydy. Lopulta K. joutuu vaihtamaan ammattia, koska hän tarvitsee työtä. Paradoksi on, että K. ei voi lähteä kylästä, koska hänellä ei ole töitä muuallakaan. Uh, painajaismainen tilanne.

 K:n yhteydenottoyritykset linnanherra Klammiin ovat tuomittu epäonnistumaan, byrokratia estää sen. Linnan virkamiehet pyörittävät koko kylää ja tuhoavat elämiä niin halutessaan. Näin kävi Paavalin kaverin Barnabaan kaiman perheelle, Barnabaan isä vammautui fyysisesti ja äiti henkisesti, mutta heitä kohtaan ei tunnettu sääliä ja K:kin katsoo heitä inhoten, mikä on järkyttävän surullista sen takia, että se sisältää yleismaailmallisia totuuden siemeniä siitä, miten me ihmiset suhtaudumme heikkoihin ja puolustuskyvyttömiin.

Kafkan tyylisesti kaikki tapahtuu luonnottoman yhtäkkisesti, kuten K:n rakastuminen Friedaan - Klammin rakastajattareen. Heidän yhteenmuuttamisensa, avioliittosuunnitelmat ja sittemmin Friedan petollisuus on pikakelauksella tapahtunut käännös onnesta kaaokseksi. Oli erittäin harmillista, että kirja jäi juuri silloin kesken, kun Pepin ja K:n piti vielä jatkaa ajatustenvaihtoa. Mitä vielä olisi tapahtunut ja selvinnyt, sitä emme koskaan saa tietää.

2 kommenttia:

aok kirjoitti...

Kafkaa tullu luettua lukioikäisenä. Lyhyet tarinat kuten "Nälkätaiteilija", "Muodonmuutos" ja "Rangaistussiirtolassa" porautuivat kertalaakista muistin syvimpään ytimeen. Oikeusjutun ja Linnan jättämä muistijälki on ehkä juuri tuo mainitsemasi kaltainen pidennetyn samean painajaisen luotaantyöntävä iljetys. Pitäiskin vaihteeks taas viettää hetki aikaa Kafkan parissa!

Admin kirjoitti...

Täytyy tosiaan lukea nuo lyhyet tarinatkin.