tiistai 19. syyskuuta 2017

Punainen erokirja

Luin Pirkko Saisiota ensimmäisen kerran viime kesänä. Elämänmeno teki niin suuren vaikutuksen, että kirjaston hyllyllä olevaan Punaiseen erokirjaan oli helppo tarttua. Eikä se tuottanut pettymystä. Flaubertin jälkeen oli enemmän kuin mukavaa lukea kirjaa, joka soljuu kaunopuheisesti eteen päin vailla mitään kielellisiä tai juonellisia kömpelyyksiä. Sydämen oppivuosien ja Punaisen erokirjan maailmankuvat olivat mielestäni toistensa vastakohtia, joten siinäkin mielessä lukuelämys oli kovin erilainen.
 Punainen erokirja kertoo parisuhteista, niiden alkamisesta ja päättymisestä sekä seksuaalisuudesta, sen löytämisestä ja siitä, miten sitä piti vuosikaudet piilotella. Myös kommunismia, teatteri- ja yliopistomaailmaa tarkastellaan. Kriittisestikin, vaikka ja juuri siksi, koska niissä maailmoissa päähenkilö on kasvanut ja löytänyt itsensä ja mikä pahinta, joutunut tuomituksi.

Kun Saisio kirjoittaa ylioppilasteatterin ja teatterikoulun eroista, myhäilin itsekseni. Se oli purevaa.

Helsinki on koko ajan läsnä. Kun sanoin siitä kaunopuheisuudesta, niin tässä yksi esimerkki:

Ei kommentteja: