tiistai 23. tammikuuta 2018

Haltiain verta

Yritän vähän pidätellä hevosiani Noituri-sarjan suhteen. Olen ensimmäisestä kirjasta lähtien halunnut lukea kaikki kirjat putkeen samantien, mutta tähän ikään mennessä olen myös oppinut nautiskelun jalon taidon. Eli, kun lukee sarjan rauhallisella tahdilla, on aikaa mietiskellä sen tapahtumia kunnolla ennen uuden kirjan aloittamista. Ja koska vihdoinkin olen löytänyt itseäni kiinnostavan fantasiakirjasarjan, miksi tyhjentäisin pajatson heti? Nyt minulla on vielä viisi Noituri-kirjaa odottamassa kirjastossa. Todellisuuspakoilutarpeen iskiessä minun ei tarvitse tyytyä mihinkään kuraan, vaan voin lohduttautua tällä laadukkaalla, koko muun maailman ympäriltäni sulkevalla tarinalla Geraltista, Ciristä ja Yenneferistä.

Tässä mietteeni sarjan aiemmista osista:

Viimeinen toivomus

Kohtalon miekka
Haltiain verta käynnistyi vähän hitaasti ja tuntui, että juuri, kun vauhtiin päästiin, se jo päättyikin. Se oli edellisosia synkempi, olihan maailma luisumassa uuteen sotaan ja monet tahot halusivat Cirin pään vadille. Viimeinen toivomus ja Kohtalon miekka olivat mielestäni esiosia, joissa tutustutettiin lukija Noiturin maailmaan. Otaksun näiden kolmen kirjan perusteella, että varsinainen tarina alkoi Kohtalon miekan lopussa, jossa esiteltiin Ciri - Geraltin kohtalo. Otaksun (en aio käydä spoilaantumassa netissä), että loput Noituri-kirjat käsittelevät Geraltin suhdetta Ciriin. Se on se pääjuonikuvio.

Olin Haltiain verta -kirjaan saakka tyytyväinen, että Geralt ei ole se Messias-hahmo, jollainen on aina fantasiakirjallisuudessa. Geraltin epätäydellisyys ja ristiriitaisuus on kiinnostavampaa kuin se, että hän olisi puhtoinen sankari, jonka täytyy uhrautua maailman puolesta. Jonkin sellaisen tapainen Ciri kuitenkin ilmeisesti on, joten Noituri-sarjakaan ei ole tästä kliseestä vapaa. Iloitsen tosin siitä, että valittu on tällä kertaa teinityttö ja selvästi aktiivinen tekijä - ei vain tumput suorina töröttävä tyyppi, jonka puolesta kaverit kuolevat.

Olen huolestunut siitä, että Netflix on tehnyt Noiturista tv-sarjan. Koska pelkään, että 1.) se on huono, 2.) spoilereita on kohta vielä enemmän joka puolella, mikä tarkoittaa, että minun pitää sittenkin ahmaista loput kirjat pikavauhtia. Katsotaan nyt, miten tilanne etenee. Varmaa on kuitenkin se, ettei Haltiain verta jää ainoaksi Noituri-kirjaksi, jonka tänä vuonna luen. Mutta kunpa seuraavassa osassa olisi enemmän Valvattia, hän on ehdottomasti suosikkini!

Ei kommentteja: