perjantai 18. toukokuuta 2018

Kitchen

Banana Yoshimoton Kitchen koostuu kolmesta novellista, joista kaksi ensimmäistä kertoo Mikage Sakuraista ja kolmas Satsukista. Mikage ja Satsuki ovat nuoria, yliopistossa opiskelevia naisia, jotka ovat menettäneet läheisensä. Novelleissa seurataan päähenkilöiden surutyötä, mutta tunnelma ei ole synkkämielinen, vaan toiveikas.
 Pidin eniten ensimmäisestä Kitchen-novellista. Mikage on menettänyt kaikki läheisensä, viimeisenä isoäitinsä, jonka luona hän asui. Hän joutuu muuttamaan asunnosta ja pääsee asumaan tuttavansa, ikäisensä nuoren miehen ja tämän trans-vanhemman luo. Mikagen keittiö-filosofia oli kiinnostavaa.
Toisessa Täysikuu-novellissa ollaan jälleen kuoleman äärellä, kun Yûichin äiti menehtyy väkivaltaisesti. Rakkaustarina on silti novellin pääteema.

Kolmatta novellia en ymmärtänyt ollenkaan. Sitä tietysti yhdisti edellisiin kuolema-aihe ja nuoren naisen pyrkimys selviytyä surusta. Mutta sen pääosassa oli kuitenkin eri hahmo kuin aiemmissa ja tyyli oli fantasiaanmenevä, mikä oli vain outoa. Kun kirjan nimi kerran oli Kitchen, olisin toivonut enemmän keittiö-filosofiaa ja jotain Julia&Julie-tyylistä idyllistä kokkaustouhua. Keitettiinhän siinä kyllä paljon teetä ja pidin siitä, miten tee yhdisti ihmisiä ja miten sen ansiosta syntyi jopa uusia ihmissuhteita. Tai henkiolentosuhteita, mikä lie se Urara olikaan.

Hayao Miyazakin elokuvana Moonlight shadown mystiikka välittyisi varmasti paljon paremmin kuin tällaisena lyhyenä novellina. Yritin kuvitella Uraran Liikkuvan linnan mummoksi, vaikka novellin mukaan hän oli 25-v. Mutta en silti oikein saanut hommasta otetta.

Ei kommentteja: