perjantai 20. heinäkuuta 2018

Poikia ja rakastajia

D. H. Lawrencen Poikia ja rakastajia kertoo aluksi alkoholisti-kaivostyöläisen vaimosta. Nainen jää pian sivuosaan, kun lukija joutuu seuraamaan hänen poikansa päättymättömiltä tuntuvia, epäonnistuneita rakkaussuhteita. Viimeisen kolmanneksen tyylilaji on eroottista kirjallisuutta ja aiheuttanut varmasti kohua 1910-luvulla rohkealla kuvauksellaan. Kaikennähneelle nykylukijalle tämä osio näyttäytyy tietysti perin viattomana.
Alku on ahdistava, mutta mielestäni kirjan vahvinta antia. Siinä kerrotaan varsin realistisen tuntuisesti, miten haastavissa oloissa vähävaraiset kaivostyöläiset perheineen elivät. Jos perheen elannosta vastaava - eli aviomies ja isä - oli alkoholismiin ja väkivaltaan taipuvainen, muun perheen elämä oli jatkuvaa taistelua.

Oli todella vaikeaa lukea pienten lasten hädästä, kun isä hakkasi äitiä. Lawrence kuvaa tilannetta lasten ja vaimon näkökulmasta, mikä tuo mieleen myös yhteiskunnallisia epäkohtia esiin nostaneen Minna Canthin. Pelko välittyy. Lasten kasvaessa isän rooli pienenee, hän ei enää uhkaa äitiä. Hänen merkityksensä perheen elättäjänä vähenee, kun lapset voivat alkaa itse tienata rahaa. Mutta hänen aiemmat tekonsa määrittävät koko loppukirjan tapahtumia: Poikia ja rakastajia on kertomus siitä, miten lasinen lapsuus vaikuttaa ihmiseen koko hänen loppuelämänsä ajan.

Huonossa avioliitossa kitkuttava rouva Morel tarrautuu kaikin keinoin lapsiinsa ja alkaa elää elämäänsä heidän kauttaan. Hänen neljästä lapsesta kahden suhde vastakkaiseen sukupuoleen vääristyy liian läheisen äitisuhteen takia. Toinen näistä pojista kuolee kaksikymppisenä ja syynä on hänen voimia vienyt naissuhde. Tähän hänen äitinsä oli välillisesti syypää. Paul Morelista sen sijaan muodostuu päähenkilö, jonka oidipaalinen äitisuhde ajaa hänet käyttäytymään alistavasti ja loukkaavasti kahta naista kohtaan. Hän ei kykene rakastumaan naisiin. Hänen äitinsä ei myöskään haluaisi hänen menevän naimisiin kenenkään kanssa ja hän onkin henkisesti naimisissa äitinsä kanssa. Koska rouva Morelilla on huono avioliitto, hän on Paulin lapsuudesta asti jakanut liikaa aikuisten huolia poikansa kanssa ja pojan aikuistuttua hän jatkuvasti antaa neuvoja naisasioissa. Robert Bloch on lawrencensa lukenut luodessaan Norman Batesin.

Kirjassa ärsyttää se, että se tuntuu olevan irrallaan ympäröivästä maailmasta. Esimerkiksi Claran suffragettius jätetään vain maininnan tasolle. Ominaisuus, joka varmasti olisi selittänyt enemmän hahmon tekemisiä. Miriam, Paul ja Clara ovat kuin Kauniiden ja rohkeiden hahmoja: he ovat vain rakkaustarinan hahmoja. Eikä pelkästään se ärsytä, että yhteiskunnalliset tapahtumat jätetään ulkopuolelle. Vaan myös se ihmetyttää, että ainoastaan Claran aviomies ja rouva Morel puuttuvat heidän esiaviollisiin suhteisiin. Rouva Morelinkin puuttuminen on perin laimeaa.

Poikia ja rakastajia on lupaavan alun jälkeen viihteellistä saippuaoopperaa.

Ei kommentteja: