Kirja on kirjoitettu meänkielellä, johon tottuu nopeasti ja pian alkaa ajatella, ettei tätä kirjakielellä olisi voinut kertoakaan.
Väylä on riipaiseva tarina heistä, joista ei tähän saakka ole kerrottu romaanein mitään. Hyvän historiallisen romaanin arvo on siinä, se tuo fiktion siivellä esiin todella tapahtuneita asioita. Väylässä järkytti tieto Ruotsissa pakolaisille rakennetuista leireistä, joissa ihmisiä kuoli huonojen olosuhteiden takia. Oli vaikea lukea Kalle-vauvan kohtalosta, kun oma nelikuukautinen tuhisi vieressä. Kuinka hyvin meillä nyt Suomessa onkaan asiat. Ja toisaalta Ukrainassa toteutuu se, mikä Väylässä on suomalaisille historiaa.
Ainoa, mikä vähän häiritsi, oli nimettömän päähenkilötytön seksuaalisen heräämisen kuvaus. Heti, kun tyttö saapui kotiin ja kohtasi kaiken hävityksen, hän ensitöikseen lähti pusikkoon tuntemattoman renkipojan kanssa. Se ei tuntunut realistiselta, toisin kuin kaikki muu koko kirjassa.
Väylä on kirja, johon palaan vielä monesti mielessäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti