Edesmenneen Hanna Haurun Viimeinen vuosi jäi hänen viimeiseksi kirjakseen. Minulle kirja oli ensimmäinen, jonka olen Haurulta lukenut. Harmi, että e-kirjastosta ei löytynyt vielä muita. Olen tosiaan täysin e-kirjaston varassa nyt.
Viimeinen vuosi sijoittuu 1950-luvun maaseudulle Oulun lähelle. 50-vuotias kirjailija kirjoittaa lapsuudenkodissaan seuraavaa romaaniaan. Edellisestä on jo aikaa ja paine uuden valmistumisesta on kasvanut. Painetta lisää se, että kirjailijan leipä on täysin kiinni uuden kirjan tuloista. Hän näkee nälkää ja joutuu käymään lähitaloissa kerjuulla ruuan perässä.
Luomistyön ohessa kirjailija kaipaa vuosikymmeniä sitten orastanutta romanssiaan Liisan kanssa, joka jätti hänet ja lähti kaupunkiin. Toisella tavalla kivuliaan muiston kanssa hän kamppailee muistellessaan kuollutta isäänsä, jonka käytös poikaansa kohtaan on syypää kirjailijan nykyiseen, sosiaalisen kanssakäymisen pelkoon.
Tämä tarina sodista selvinneestä Suomesta yhden taiteilija näkökulmasta oli sivumääräänsä suurempi romaani. Surullista, että Haurun elämä loppui niin varhain. Hänellä olisi ollut vielä varmasti paljon tarinoita kerrottavanaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti