Sally Rooneyn Normaaleja ihmisiä oli kovasti kehuttu ja syystä. Tämä raapi sielun sopukoita ja myllersi mieltä. Oli pakko lukea nopeasti loppuun. Loppu ei tietenkään ollut tyydyttävä, miten olisi voinut ollakaan.
Normaaleja ihmisiä kertoo Mariannesta ja Connellista ja heidän rakkaussuhteestaan, joka ajautuu karikolle koko ajan.
Tarinan alussa Marianne ja Connell ovat lukiossa. Marianne on koulun hylkiö, varakkaan perheen tytär, jota pojat pilkkaavat koulussa. Connell on suosittu, mutta vähävaraisen yh-äidin kasvattama. Connellin äiti käy siivoamassa Mariannen kotona ja Connell käy hakemassa äitinsä töistä, koska tällä ei ole ajokorttia. Näin nuoret tutustuvat ja rakastuvat. Connellin pyynnöstä he salaavat suhteensa lukion ajan.
He kuuluvat siis eri luokkiin kahdella eri tavalla: eri yhteiskuntaluokkiin perhetaustansa takia ja sosiaalisiin luokkiin sen perusteella, kuinka suosittuja ovat koulussa. Tämä jälkimmäinen asetelma kääntyy toisin päin yliopistossa, jossa Mariannesta tulee suosittu, kun taas Connellilla on vaikeuksia sopeutua uusiin ympyröihin ja hän kärsii yksinäisyydestä. Viimeisenä opiskeluvuotena he ovat yhtä tasa-arvoisia ja myös heidän parisuhteensa on tuolloin tasapainoinen ja hyvä eivätkä raha tai kaverit enää pysty sitä tuhoamaan.
Kirja on kasvutarina, niin kahden nuoren kuin heidän parisuhteensakin, ja myös kuvaus länsimaisesta uus-luokkayhteiskunnasta, jossa koulutuksella voi nousta ylempään kastiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti