Merenpeitto

 Olli Jalosen Merenpeitto jatkaa Taivaanpallon tarinaa nuoresta Anguksesta, joka tuli Saint Helenan saarelta Edmond Halleyn apulaiseksi Lontooseen.

Taivaanpallosta minulla oli tosi huonot muistikuvat, varmaan vauvavuodet pesseet sen mielestäni. Muistinvirkistyksekseni kävin katsomassa, mitä olin tänne kirjoittanut siitä ja näköjään harmittanut, kun kirja oli päättynyt siihen, kun Angus saapui Lontooseen.

Merenpeitossa ollaan sitten suurimmaksi osaksi Lontoossa, mutta ehkä päähenkilö olisi voinut olla jokin, jolla olisi ollut edellytyksiä edetä kotiapulaisesta joksikin. Angus jää melkein kolmekymppiseksi Halleyn perheen luo ja hänen näkökulmastaan tarina jää junnaamaan. Aika vähän on draamaakaan. Paras osuus oli sukelluskellon testaaminen, siinä oli jännitettä ja kirjailija oli varmaankin ottanut tarkasti selvää Halleyn kehittämästä vekottimesta. Ainakin oli uskottavasti kerrottu.

Jotakin tapahtumaköyhyydestä kertoo se, että odotin, milloin Angus palaa Saint Helenalle (se oli odotettavissa), vaikka saaren tapahtumat rasittivat edellisessä osassa. Miksei tätä olisi voinut kertoa siten, että Halley oli päähenkilönä. Angus oli aika tylsä ja nimenomaan Halleyn neronleimaukset olivat tarinan parasta antia.