Opetukset

 Sainpas luettua Ian McEwanin Opetukset laina-ajan puitteissa. 

Odotin jotain Sovituksen kaltaista pakahduttavaa, traagista elämäntarina, josta välittyy suuria tunteita. Sain ylipitkä ja tylsän kertomuksen, jossa liikutaan kuin Forrest Gump välillä siellä, missä tapahtuu (DDR ja sittemmin muurin murtuminen), mutta kaikki on kovin draamatonta. Siitä huolimatta, että draamaa kyllä on.

Kirja alkaa siitä, kun Rolandin vaimo jättää miehensä ja vauvansa yhtäkkiä. Ajattelin, että tästä saadaan vielä jotain kiinnostavaa mysteeriä tai edes jännite, joka kestää kirjan loppuun. Kuten yhdessä McEwanin kirjassa, jossa kuumailmapallo-onnettomuus vaikuttaa päähenkilön elämään. Mutta vaimon ja äidin katoaminen on kaikkea muuta kuin jännitteitä, Roland tapaa entisen vaimonsa kaksi kertaa elämänsä myöhemmissä vaiheissa eivätkä ne ole mitenkään sykähdyttäviä hetkiä tai edes käännekohtia joiden jälkeen päähenkilö tajuaisi jotakin kiinnostavaa.

Rolandin nuoruusvuosina kokema hyväksikäyttö pianonsoitonopettajan taholta on sekin kovin kevyesti käsitelty, vaikka se vaikuttaa koko Rolandin elämän suuntaan ja sen takia Roland ei saa koskaan mitään aikaiseksi elämässään. Hyväksikäyttö on kuvattu kieroutuneesti ja epäuskottavasti. Tuollaisella naisella olisi varmasti ollut muitakin uhreja eikä vain yksi. Ja se, että Miriam olisi ollut rakastunut teinipoikaan oli myös yksi epäuskottava piirre tässä kuviossa. Rolandin vätysmäisyys saa lukijan usein raivon partaalle ja koska sen kerrotaan johtuvan hyväksikäytöstä, on outoa, ettei Roland aikuisena mene terapiaan.

Kaikesta kirjan aiheuttamasta ärsytyksestä huolimatta koin välillä lukemisen iloa. Ian McEwan on just sellainen, rasittava, mutta silti kiehtova.