Tuliterä

 Timo Parvelan Sammon vartijat -trilogian ensimmäinen osa Tuliterä oli ihan kelpo fantasiaa, jota lukiessa ei tarvinnut tuntea myötähäpeää. 

Tuliterä on lasten- ja nuortenkirja, mutta miksipä minä, keski-ikää lähestyvä ihminen en myös voisi lukea tätä. Hyvä lanu-kirja on yksinkertaisesti hyvä kirja, joka ei tarvitse ikärajaa. Ja mitäs tässä selittelen, ehkä siksi, että miksi en aiemmin ole tajunnut (Magdalena Haita lukuunottamatta) lainata lanu-osastolta kirjoja, koska tämä tosiaan oli ihan mainio fantasia.

Tuliterä kertoo Ilmarista ja Ahdista, 11-vuotiaista koululaisista, jotka ovat tietämättään saaneet käsiinsä Väinämöisen kanteleen. Nykyaikaan sijoittuvan kirjan todellisuudessa lämpöaalto ja kuivuus selitetään ilmastonmuutoksella, mutta oikeasti se johtuu Louhesta, joka yrittää saada Sammon takaisin Pohjolaan kiristämällä Maapallon asukkaiden elinolot mahdottomiksi. 

Vanha suomalainen kansantaru tuodaan kekseliäästi selittämään nykyajan asioita ja ehkä tätä olisi voinut kuvata vielä tarkemmin ja enemmänkin. Ehkä tässä hieman pinnallisessa selityksessä tulee esiin lanu-kirjamaisuus: ettei kirja vaan paisuisi liikaa eikä houkuttelisi nuoria. Vaikka ovathan ne Potteritkin melkoisia järkäleitä...

Kirja päättyy siihen, kun enää yksi Sammon palanen on Pohjolalta hukassa ja Ahti on viety Tuonelaan. Anni, Ilmari, Jokkeri, Aino, Saana ja rehtori alkavat suunnitella Sammon ryöstöä ja menoa Tuonelaan ja Pohjolaan. Pakko lainata pian seuraava osa, koska jäi vaivaamaan, minkälaisessa rinnakkaistodellisuudessa Pohjola oikein on. Sitä ei kukaan hahmoista puolestani kysynyt. Toki muutenkin seuraava osa kiinnostaa, hyvin tehty kirja tämä ensimmäinen, vaikkei nyt mitään Noituria olekaan.