Mirkka Lappalaisen Smittenin murha -tapaus 1600-luvulta oli kiehtova true crime yli 300 vuoden takaa.
Lappalainen on tunnettu 1600-luvun tutkija ja tehnyt suurelle yleisölle tutuksi tuota aikaa, jolloin elämä oli kovin toisenlaista kuin nykyään. 1600-luku oli kirjaimellisesti pimeää, koska ei ollut sähköä. Ja maailma oli paljon pienempi, koska ei ollut sosiaalista mediaa eikä nopeita matkustuskeinoja mihinkään. Hevosilla ja laivoilla mentiin, mihin mentiin.
Tällaisessa ajassa Nils Rosenschmidt sai surmansa. Hän oli köyhtynyt aatelinen, jolla oli palvelijoinaan epämääräistä porukkaa. Tämä kävi hänen kohtalokseen ja palvelusväki murhasi hänet ja piilotti ruumiin pihakaivoon.
Lappalaisen lähdemateriaalina on oikeudenkäynnin pöytäkirjat, paljon tietoa tuhoutui Turun tulipalossa 1827, mikä on sääli. Sen takia ei saada täyttä varmuutta, kuka Smittenin murhasi.
Lappalainen käy oikeudenkäyntipöytäkirjoja läpi kronologisesti ja tuo samalla omia hyvin perusteltuja tulkintojaan esiin. Kirjassa näkyy, että se on kokeneen tutkijan kirjoittama.
Ärsyynnyin, kun näin somekommentin siitä, ettei Lappalainen ole tutkinut 1600-luvun naisia ja on perustellut sen sillä, ettei heistä löydy tarpeeksi lähdemateriaalia. Tämän kritisoijan mielestä Lappalainen on väärässä, koska tämäkin kirja perustuu oikeudenkäyntiraportteihin. Mutta tämä kirja perustelee itse, miksi naistutkimusta ei ole tehty: Smittenin puoliso, jonka kanssa hän ei ollut naimisissa, oli nimismiehen tytär (hänellä oli asema, hän ei ollut kuka tahansa irtolainen) ja silti hän katoaa täysin historian kirjoista, kun hän lähtee Smittenin luota. Hänestä ei löydy sen jälkeen mitään tietoa. Varmasti on vaikea kirjoittaa naisista, kun ei heidän henkilötietojaan ole ylhäällä samalla tavoin kuin miehistä on. Jos ei edes kuolinvuotta löydy..
Kerrassaan kelpo true crime tämä. Ja ehkä taas kiinnostavinta, ei itse murhaan syyllistyneiden selviäminen, vaan 1600-luvun elämän kuvaaminen ja elävöittäminen. Oi, miten ihanaa, että saa elää 2020-luvulla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti