Kai minä halusin tätä on itsenäinen jatko-osa Sisko Savonlahden Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu -autofiktiolle.
Nyt päähenkilö on löytänyt poikaystävän, jonka kanssa muuttaa avoliittoon. Puhumattomuus on suuri ongelma suhteessa, joka ei olekaan auvoa ja onnea.
Kirja on paljon edeltäjäänsä synkempi ja sarkastista huumoria on vähemmän. Päähenkilön elämässä ei ole vieläkään mitään iloa, mutta masennus lisää kaiken kurjuutta. En ymmärrä alkuunkaan, miksi päähenkilö on Valtteriksi nimeämänsä miehen kanssa parisuhteessa, josta tuntuu puuttuvan todellinen kumppanuus.
Olen kuvitellut, että jokainen peruskoulun käynyt tietää, että naisen hedelmällisyys alkaa laskea kolmekymppisenä radikaalisti. Siksi olin hämmästynyt, kun päähenkilölle tämä selvisi hänen ystävänsä kautta, jolle gynekologi oli asiasta kertonut. On siis todella ihmisiä, jotka kuvittelevat, että jos Janet Jackson sai 50-vuotiaana lapsen, jokainen tavan tallaaja pystyisi siihen myös. Kirjassa käyty keskustelu perheenperustamisesta oli ylipäätään kummallinen. Ehkä on hyvä, että joka uutismedia toitottaa hedelmättömyyden syitä säännöllisin väliajoin, kuten nyt juuri Suomessa tapahtuukin syntyvyyden laskiessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti