Saara Turusen Rakkaudenhirviö kertoi noin kolmekymppisestä naisesta, joka muisteli elämäänsä lapsuudesta nykyhetkeen. Keskeisenä teemana oli oman paikan löytäminen elämässä.
Kirjassa on tuttu humoristinen tyyli, joka oli tämän "jatko-osassakin" Sivuhenkilössä. Tunnelmaltaan Rakkaudenhirviö oli Sivuhenkilöä ahdistavampi. Kaiken keskiössä oli huono äitisuhde, joka aiheutti päähenkilön itsetunnolle perustavanlaatuisia ongelmia.
Lopussa päähenkilö huomaa vanhempiensa vanhentuneen ja päättää antaa heille anteeksi ja samalla vapautuu omasta taakastaan.
Kirjassa oli paljon kohtia, joihin samaistuin ja paljon sellaista, jota en ymmärtänyt. Itselleni maaseutu ja omat juuret ovat sellaisia, jotka antavat löytämään vastauksia siihen kysymykseen, missä oma paikkani on. Kirjan päähenkilö sen sijaan suhtautuu omaan alkuperäänsä kielteisesti ja ihailee kaveriaan, joka on paljasjalkainen helsinkiläinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti