Siiri Enorannan Keuhkopuiden uni oli jälleen kerran laadukasta fantasiaa ja joka kerta ihailen myös sitä, kuinka kauniisti Enoranta käyttää suomen kieltä.
Kuten olen monesti sanonut, jos kirjailija ei osaa tehdä fantasiamaailmaansa uskottavaksi, kirja on kertakaikkisen huono ja lukukokemus kiusallinen. Enorannalla ei ole koskaan ollut tätä ongelmaa, vaan hänen kirjansa tuntuvat todelta jo alkusivuilla.
Keuhkopuiden uni on ihmisten historiaa. Muinaisessa historiassa ihmisillä oli siivet, ja he olivat osa puita. He eivät voineet matkustaa kauas, koska heidän piti aina yöksi palata puunsa luokse, muuten he kuolisivat. He nukkuivat puussaan ja saivat siitä voimaa. Jos he olivat satuttaneet itsensä, puu paransi heidät.
Kreivitär Katica kuitenkin muutti kaiken. Hän oli seurpiirien ihailema kaunotar ja vaikka hän ei ollut rikkaasta suvusta, hänellä oli vaikutusvaltaa omien ominaisuuksiensa ansiosta. Myös alueen rikkain mies, Berenice Lucretius, ihailee Katicaa.
Lucretius on kuitenkin paha mies ja hän aikoo vahingoittaa Katican veljeä, joka on keksinyt lentokoneen. Lucretius ei hyväksy sitä, että ihmiset alkaisivat lentää koneilla ja hän aikoo vahingoittaa Katican veljeä. Katica puuttuu asiaan, jolloin Lucretius leikkaa Katican siivet irti. Tästä seuraa tapahtumaketju, jonka myötä koko maailma muuttuu. Katica vapauttaa ihmiset puistaan tuhoamalla emopuun.
Kirjaa ei ole kirjoitettu kronologisesti, joten jouduin palaamaan aika ajoin taaksepäin. Myös kirjan viimeinen kohta sijaitseekin jo ennen puoltaväliä. Mutta se ei ollutkaan tärkeintä, miten kaikki päättyi, vaan miten lopputulokseen päädyttiin. Myös aikajanalla viimeiseksi ajoittunut luku valmisti siihen, että jotain mullistavaa tulee tapahtumaan ennen kuin tässä luvussa esitetyt asiat tapahtuvat. Mikä oli kiinnostava tehokeino, vaikka ehkä vähän harmittelinkin kaiken sekavuutta. Mutta lopussa toki mikään ei ollut enää sekavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti