Iida Rauman Katoamisten kirja kertoo nuoresta naisesta, jonka nimeä ei mainita kirjassa. Hän on kokenut ala-asteaikoina traumaattisia asioita ja abikeväänä hänen isänsä on kadonnut yhtäkkiä. Elämään kuuluu reseptilääkkeiden väärinkäyttöä, mielenterveydeltään horjuva äiti ja toksinen suhde tyttöystävään. Nuoruus on kamalaa.
Kirjassa nousee esiin kouluväkivalta, joka tässä tarinassa pysyy taustalla, nykytilannetta selittävänä, mutta ei pääteemana. Sen lisäksi esiin nostetaan vanhainkoti ja sinne unohdetut hoivaa tarvitsevat ihmiset, jotka ovat enää taakka yhteiskunnalle ja sukulaisille.
Pidän Iida Raumasta. Hän kirjoittaa kipeistä asioista kaunistelematta. Kähkösen Mariusta lukiessani (=kuunnellassani) minua ärsytti romantasiamaiset kuvailut sukupuolielimistä ja panemisesta. Rauma kirjoittaa kuin hänen ei tarvitsisi miellyttää ketään ja nostaa esiin teemoja, jotka ihmiset haluavat unohtaa.
Hävityksestä Finlandian voitettuaan hän sanoi, että "suojelkaa lapsia". Tämän kirjan luettuani, lisään siihen, että älkää unohtako hoivakodin vanhuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti