tiistai 24. heinäkuuta 2007

Muumipappa ja meri

Luin siis tuon legendaarisen Muumi-kirjan, josta tällä hetkellä pyörii teatteriesitys Kansallisteatterissa (kirjan lukeminen oli siis jonkilainen korvike etten kerkiä katsomaan kyseistä esitystä). Mutta asiaan, mitä siis pidin Muumipapasta ja merestä: Mielestäni kirja ei ollut laisinkaan lasten kirja, päin vastoin koin sen jopa melko ahdistavaksi teokseksi. Kaikki Tove Janssonin kuvaukset siitä miten puut ja pensaat pelkäävät myrskyä ja yrittävät päästä majakkaan sitä piiloon, sekä Muumipeikon näkemä rannan hiekan karkaaminen mörön alta olivat melko lailla ahdistavia kohtauksia. Myös Muumimamman sulautuminen majakan seinässä olevaan maalaukseen oli pelottava. Lähinnä jäi ihmetyttämään se miksi muumit yleensä ovat lasten suosiossa?

1 kommentti:

Myy kirjoitti...

En ole lukenut Muumipappaa ja merta, mutta esimerkiksi meidän lukion äikän opettaja sanoi, että se on vaikea kirja. Kun jollekin kurssille piti tehdä esitelmä kirjasta, niin se sanoi, että kannattaa miettiä ainakin kahdesti, jos meinaa tuon valita.

Tuohon lastenkirjakysymykseen ajattelisin, että ovathan Vaarallinen juhannus ja Taikatalvi kuitenkin herttaisia ja ymmärrettäviä kirjoja eivätkä ahdistavia laisinkaan. Näkymättömästä lapsesta muistan pienenä ahdistuneeni. Lähinnä siitä kohdasta, missä Tuutikki kertoo, mitä on ironia.