lauantai 21. heinäkuuta 2007

Sanan rieska orastaa...

Suuri kiitos ja syvä kumarrus asianosaiselle taholle käyttäjätunnuksen ja salasanan käyttöoikeuden saamisesta legendaariselle nuharupi-sivustolle.

Pitemmittä puheitta mainitsen lyhyen ytimekkäästi - jollaisella ilmaisulla moni aforistirunoilija mieluusti ylpeilee - sen, että päivänä muuanna henkilöni usutettiin tiiliskivijärkäleen kimppuun. Tuo titanicin kokoinen siirtolohkare, tuo mannerlaattoja vääntävä alkuvoima on nimeltään Karamazovin veljekset. Esineenä käsittämätön, sängyssä makuullaan missään asennossa lehteilykelvoton möhkäle. Se on tähänastisen elämäni haasteista vakavin, käsittämättömin. Mutta olen muutamien alkusivujen jälkeen ottamassa haasteen tosissani: Sanatarkasti aion teoksen tutkia...

Olen aina luullut, että Karamazov kirjoitetaan "karamatzov", "karamantzov" tai "karamanzov". Otaksun jokatapauksessa olevani oikeassa, kun ymmärrän kirjailijan nimen kirjoitettavan Feodor Dostojevski, jonka tuotannon erään Paavo V:n kerrotaan ahmaisseen kolmessa vuorokaudessa.

Tuo viimeisin heitto oli tarpeeton, unohtakaa se.

Ta no, se, että pyydän unohtamaan maininneeni hlö PV:n, saattaakin loppupelejä ajatellen sisältää jotain oleellista, joten kenties juuri tämä "juupas-eipästely" onkin kaikkein keskeisintä, mitä tuosta kirjallisuuden historian klassikosta olen irti saava?

Ei liene poissuljettu ajatus, että tämä jaaritteleva lörpöttely on Dostojevskin tuotannon keskeisin sanoma. Että F.D. on kuin vilvoittava sadekuuro ja minä, 2000-luvun lukijana kuiva erämaa ja nämä sanat ovat uuden maailman oraita!?

Tämä tälläerää, piakkoin on tuleva lisää, pysykää kanavalla!

terveisin:

(hetkinen, yritän vääntää nimimerkkiä... hmm... muumit... olen yksinäinen vaeltaja... ei en nuuskamuikkunen... huuskaruikkunen on jotenkin inhoittavalla tavalla irstas ja limainen kuin Bo Diddleyn/Domare N:n laatikkokitara, tiedättehän... ja vielä lisämausteiksi pullonpohjalasit ja viskillelemahtava sänkikarvainen naama...okei, nyt se löyty)

HYYSKÄRUIKUTTAJA

Ei kommentteja: