keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Dyyni

Lady Jessicas and gentlemen, I proudly present:

Frank Herbertin "Dyyni",

tai

kertomus Arrakis-hiekkaplaneetasta ja siitä, miten Atreides-suvun perillinen Paul Muad'dib voittaa indigeenisen fremen-kansan tuella julmien Harkonnenien ja kosmisen Avaruuskillan punomat suurvaltapoliittiset juonittelut.

1965 julkaistu Dyyni on suurieleinen teos. Herbert on uudelleensovittanut laajasti islamilaista kulttuuria ja protestanttista työ -ja siveysetiikkaa Dyynin eri kulttuureihin. Vaikutteet näkyvät nykyään kenties selvemmin kuin neljäkymmentä vuotta sitten, mutta siitä huolimatta ratkaisu on onnistunut ja kiehtova.

Dyyni on tietenkin nostatuksen sisältävä tragedia. Herbert säilyttää tarinan etenemisessä epävarmuuden, joka pitää tekijöiden motiivit odottamattomina. Toisaalta ylimyssukujen käyttäytymistavat pidättävät Paulin ja hänen äitinsä, mystiseen naiskulttiin kuuluvan Bene-Gesseret Lady Jessican todellisia motiivejä aktualisoitumista lukijan odotusten mukaisella tavalla. Kenties tästä syystä eeppisen kertomuksen juonenkäänteet jäävät valjuiksi.

Kerronatyyli on rasittavan tekninen. Biologiaa opiskellut Herbertin suoritus on liian tieteellinen. Dyyni on toki jylhä teos, mutta aivan liian jäykkä ja luonnontieteellinen.

Ei kommentteja: