sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Fingerpori 4 ja 5

Jotkut lukevat sanomalehdistä vain sarjakuvat, lapsuusvuosien jälkeen minä karttelin sarjakuvasivuja. Sarjakuvat olivat tylsiä ja liian samanlaisia. Sitten Hesarissa alettiin julkaista Pertti Jarlan Fingerporia. Yhtäkkiä sarjakuvasivut alkoivat taas kiinnostaa.

Talouteemme oli ilmestynyt Fingerpori-kirjasarjan nelos- ja vitososat (nelososa taitaa tosin olla Jmin). Ne osoittautuivat yhtä laadukkaiksi kuin sarjan aiemmat julkaisut.
 Eikä laadukas-sanan käyttö Fingerporin yhteydessä ole sarkasmia. Fingerpori on tasokas sarjakuva. Jep, siinä on roimasti alapäähuumoria ja kosolti eritteistä vitsailua, mutta Jarla tekee huonoista vitseistä älykkäitä käyttämällä hyväksi suomen kieltä. Kielemme rikkaus pääsee oikeuksiin Fingerporissa, jossa vitsit perustuvat sanojen monimerkityksellisyyksiin. Aika usein minulle käy niin, etten heti ymmärrä sarjakuvissa esiintyviä vitsejä. Joskus sanonnat ovat niin tuttuja, etten pysty heti näkemään niissä muita merkityksiä. Tällä tavoin minä ja muut ei-niin-nokkelat lukijat saavat mukavasti haastetta Fingerporista.

Se, että Jarla ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin, vain lisää Fingerporin erinomaisuutta.
 Jarla osaa tehdä myös parodiaa muista sarjakuvista.
 Kerrankin joku osaa käyttää hyväkseen kristinuskosta löytyvät huumorinainekset. Ja tämän Jarla tekee tyylillä, eikä hänen uskontoon liittyvillä vitseillä ole mitään tekemistä herjauksen kanssa. Ihmiset ovat joskus turhan herkkänahkaisia.




Ei kommentteja: