perjantai 25. toukokuuta 2012

Några böcker

Charles Bukowski - Postitoimisto

Henry Chinaski, Bukowskin alter ego, lähtee töihin New Yorkin postiin, ryyppää, nai ja lyö vetoa hevosista. Alkuun kirja on silkkaa timanttia, keskivaiheen pikkukaupunkihäröilyt kyllästyttävät, mutta lopussa laatu kohenee. Robert Crumbin hengenheimolainen, kovaa kamaa. Ei tästä oikein muuta voi sanoa.

Hannu Salama - Juhannustanssit

Suomalaiskansallista, raa'an rujoa mielenmaisemaa. Ihan ok rytmi ja tunnelma. Naturalistinen ihmiskuva liikuttaa hieman, mutta nussimista on aivan liikaa. Sorsasta suosionosoitukset, samoin kuin bändin jäsenten osuvasta kuvauksesta.

Haruki Murakami - Suuri lammasseikkailu

Ernoteinien suosikki. Liikaa viittauksia länsimaisiin rokkareihin ja kirjailijoihin. Turhaa nussimista tässäkin, jotenkin teennäinen yleistunnelma vieraannuttaa päähenkilöstä. Hassut juonenkäänteet ovat tökeröydessään tyrmääviä. Ei erityisemmin puhutteleva kirja.

Miikka Nousiainen - Metsäjätti

Muodollisesti pätevä teollisuuspaikkakunnan kuvaus ontuu henkilökuvauksessa. Hahmojen pahvisuudesta huolimatta kertomus oman kylän menestyneestä pojasta, joka tulee antamaan potkut puolellesataa metsätehtaan duunareista, rullaa eteenpäin suht varmalla otteella. Ihmeellinen se ei niinkään ole, kliseinen lähinnä.

Gustav Flaubert - Rouva Bovary

Raskaita, mutta kauniita lauseita lakimies Flaubert sorvaa Emma Bovaryn traagisesta kohtalosta. Ehkä turhan kaunopuheista tekstiä, toisaalta Flaubertin perfektionistiset ilmaisut ovat paikoitellen henkeäsalpaavia. Juonta hän ei kuitenkaan osaa kuljettaa.

Yann Martel - Piin elämä

Tiikeri ja teini-ikäinen intialaispoika viettävät 227 päivää pelastusveneessä. Ei muuta. Turhan pitkä kirja kyllä, muuten sujuva. Jos tahdon merelle, otan mieluummin Hemingwayn ja tusinan haita.

2 kommenttia:

Sarka kirjoitti...

Ei sitten oikein miellyttäviä lukukokemuksia :D

Bovary on omallakin listalla.

Pellervo kirjoitti...

Miellyttävyys riippuu vähän näkökulmasta:
Bukowskista voi saada ihan viihdyttävän, jos lukee sitä Juoppohullun päiväkirjojen esiasteena.
Salamasta saa sossupornoa pohtiessaan, mikä tässä oli 40 v sitten niin kuohuttavaa (humalaisen suuhun asetetuista sanoista jumalanpilkkatuomio ..).
Murakami on ihan viihdyttävää, välillä hiukka hankalalukuista aikuisfantasiaa.
Piin elämä taas on ilmeisesti myynyt ihan taatanasti, ilmeisesti, koska se on hyvin helppolukuinen; ajanvietekirja.