sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Nurkkaan ajettu Jumala?

Minulla on yksi klassikkoromaani tällä hetkellä työn alla, mutta sattumalta osui Kärppälässä käteni Esko Valtaojan ja Juha Pihkalan kirjoittaman Nurkkaan ajettu Jumala? - keskustelukirjan kohdalle. Se oli sitten menoa heti ensimmäisen sivun luettuani.

Pihkala oli kirjan kirjoittamisen aikaan (v. 2003-2004) Tampereen hiippakunnan piispa, Valtaoja oli ja on avaruustähtitieteen professori. Pihkala on kristitty, Valtaoja kutsuu itseään pakanaksi. Ateisti hän ei ole, koska ateisti tietää, ettei jumalaa ole. Valtaojan mielestä jumalan olemassaoloa ei ole todistettu tieteellisesti, joten sitä, että jumalaa ei ole, ei myöskään voi todistaa tieteellisesti. Siispä hän on pakana tai agnostikko. Hän perustaa maailmankatsomuksensa tieteelle, siinä missä Pihkala kristinuskolle.

Kirjassa he käyvät keskustelua uskon ja tieteen suhteesta. Kirjan loppupuolelle saakka asetelma on se, että Valtaoja hyökkää Pihkalaa vastaan esittämällä nämä perussyytökset, joita kristityiltä aina penätään. Tarkoitan homojen asemaa kirkossa ja pahan ongelmaa vai onko edes pahaa? Aluksi Valtaoja sanoo ottavansa näkökulmaksi luterilaisen kirkon edustaman uskonkäsityksen, koska vastapuoli sitä edustaa. Pian hän kuitenkin unohtaa tämän suunnitelman ja sotkee mukaan mm. katolisen kirkon, Pihkalalta kysellään katolisen kirkon ehkäisypolitiikasta. Toisaalta, Pihkala edustaa tässä keskustelussa uskoa yleisesti. Aivan kirjan lopussa Valtaoja kirjoittaa, ettei koskaan ole käynyt tuntemansa kristityn kanssa keskustelua uskosta, joten nämä teemat ovat siksi ymmärrettäviä. Ehkä tässä on ajateltu myös lukijaa, Valtaoja edustaa sitä lukijakuntaa, joka ajattelee kristityn olevan yhtä kuin Päivi Räsänen, ja se yleisö haluaa selityksiä, vaikka itse kysyjä jo kysymyksiin tietäisi vastaukset.

Loppua kohti Valtaoja muuttuu sovittelevammaksi ja provosointimainenkin asenne hälvenee. Silloin alkaa varsinaisesti vasta keskustelu siitä, mikä on uskonnon ja tieteen suhde, pohdintaa käydään esimerkiksi siitä, mitä hyötyä tieteestä on uskonnolle ja mistä tieteen ja uskonnon edustajat voivat olla samaa mieltä.

Kun kaksi viisasta ihmistä keskustelee sivistyneesti, ei sen todistaminen voi olla muuta kuin miellyttävää. Tulla tupsahti mieleeni, että kunpa, kunpa kaikki pakana-agnostikot olisivat yhtä fiksuja kuin Valtaoja ja sitäkin enemmän toivoisin, että kaikki uskovaiset olisivat yhtä liberaaleja ja edistyksellisiä kuin Pihkala. Hieno keskustelu, joka herätti ajatuksia. Toivon, että tämä kirja on lisännyt sen lukijoiden ymmärrystä puolin ja toisin.

Ei kommentteja: