torstai 17. toukokuuta 2012

Kätilö

Luin Katja Ketun Kätilön. Ja, se jätti minut vähän hämmentyneeseen tilaan.

Olen aika perfektionisti, mitä tulee kirjojen uskottavuuteen. Yksikin asiaankuulumaton lause voi pilata lukuelämykseni. Ketun kirjassa näitä oli kaksi. Ensin lause: "Hänellä ei ole kaikki hauet katiskassa", vaikuttaa liikaa pari vuotta sitten idioottimaisen tv-sarjan, Salattujen elämien, myötä tutuksi tulleessa lausahduksessa:"Eivät ole kaikki ismot kasinolla", mikä tarkoittaa, että ihmisellä ei ole kaikki kunnossa pääkopassa. Toiseksi, päähenkilön epäuskottava reaktio tavatessaan kuolleena pitämänsä isän ja erityisesti päähenkilön vastaus "eipä tässä mitään, jäitä poltellessa" isänsä kysymykseen, miten päähenkilöllä menee.

Nämä seikat olivat mielestäni joko liian moderneja tai yksinkertaisesti sopimattomia asiayhteyteen ja kirjan tunnelmaan. Olen pikkutarkka, myönnän. Mutta kirjojen lukeminen on minulle paljon enemmän kuin viihdettä, jota esimerkiksi elokuvat edustavat ja koska viihde on kevyttä, siellä muutamat pikkuvirheet eivät niin haittaa. Kirjat ovat minulle matka toiseen maailmaan. Jos matkustan vuoteen 1944, en salli siellä merkkejä 2010-luvulta.

Muuten Kätilö on vakuuttava romaani jatkosodan lopusta ja Lapin sodasta. Kirjan sivut tuntuivat suorastaan valuvan ihmisen eritteistä, sen verran voimakasta kieltä Kettu kirjassaan käyttää. Mutta se ei haitannut. Kätilössä käsitellyt aiheet, kuten natsien ihmiskokeet ja joukkoraiskaukset, vaativat ronskia kieltä. Se toi samalla tapahtumat niin iholle, että pahaa teki.

Jäin miettimään, kuinka olennaisia esipuhe ja jälkisanat olivat. Romaani olisi mielestäni pärjännyt hyvin ilman niitä. Etenkin jälkisanat meinasivat vesittää koko kirjan tarinan. Sen verran epäuskottavaksi meinasi touhu lähteä (spoiler, spoiler: vanhempien raaka murha, mutta Helenan säästäminen).

Kaikesta huolimatta, jään innolla odottamaan Ketun tulevaa tuotantoa.

Ei kommentteja: