tiistai 27. elokuuta 2013

Huckleberry Finnin seikkailut

Ennen kuin kerron mielipiteeni Mark Twainin lastenkirjasta, Huckleberry Finnin seikkailuista, lähetän terveisiä Jokelan Eevalle. Hauskaa, että ilmoittauduit Nuharuven lukijaksi. Minä olen joutunut itekseni viime aikoina pitämään kirjablogia pystyssä, mutta Jmikin lupasi jotain lähitulevaisuudessa raportoida. Pistä kommenttia, Nuharuvessa otetaan ilolla palaute sekä samanmieliset että eriävät mielipiteet kirjoista vastaan.

Oolrait.

Nähtyäni pienenä tyttönä Suurimman Nyyhkyelokuvan Mitä Aikamme On Tuottanut eli Tuulen viemään, sain jonkinlaisen fiksaation Yhdysvaltain Etelään. Jollakin tavalla se on kiehtonut minua noin kaksikymmentä vuotta. Eikä kyse nyt ole siitä, että millään tavoin ihannoisin Etelävaltioita/Etelä-Yhdysvaltoja. Paitsi ehkä vähän niitä maataloudelle otollisia olosuhteita, jotka mahdollistavat sellaisten kasvien kasvattamisen, joita ei Suomessa kannata edes yrittää viljellä johtuen kasvukauden lyhyydestä. Ja tietysti peltopinta-alatkin ovat eri luokkaa kuin täällä härmässä.

Ehei, Yhdysvaltojen Etelä kiehtoo minua siksi, koska se on niin perähikiä mitä tulee ihmisoikeuksiin. Minua jaksaa aina hämmästyttää se, miten järkyttävällä tavalla valkoinen eurooppalainen tallasi sekä mustien että intiaanien ihmisoikeuksia vuosisatojen ajan. Ja samalla ihailen suuresti mustia kansanoikeustaistelijoita, jotka uskalsivat nousta rotusortoa vastaan. Minua kiehtoo se rohkeus, jota Etelävaltioissa syntyi. Rohkeus, johon en itse koskaan pystyisi.

Tämän alustuksen oli tarkoitus selvittää, miksi halusin lukea Mark Twainin Huckleberry Finnin seikkailut. Se kun sijoittuu Yhdysvaltain eteläisiin osavaltioihin, ja on aikansa kuva eli tässä tapauksessa ilmestymisvuotensa 1884 kuva. Twain ottaa kantaa maansa rotukysymyksiin kuvaamalla kirjassa esiintyvää Jim-nimistä mustaa miestä "valkoiseksi ajatusmaailmaltaan" ja useaan otteeseen Jim kuvataan samanlaiseksi ihmiseksi kuin valkoiset. Jimin vapauttaminen orjuudesta on yksi kirjan kantavista teemoista päähenkilö Huckin karkureissun lisäksi.

Täytyy kyllä sanoa, että mikään maailman sykähdyttävin lukukokemus Huck Finnin seikkailut ei ollut. Aluksi jopa mietin, että jaksanko tosiaan lukea tämän loppuun, sen verran väärää kohderyhmää koin olevani. Kirja on poikakirja täynnä vakavia tapahtumia kepeästi kerrottuna. Mutta onpahan nyt Syvä Etelä saatu koettua myös Twainin silmin. Aluksi suunnittelin lukevani Tom Sawyerinkin, jonka jatko-osa tämä on, mutta nyt saa lastenkirjat riittää vähäksi aikaa.

4 kommenttia:

Pellervo kirjoitti...

Millaista oli suomennoksen kieli? Alkukielisenä tuon kirjan lukeneena muistiin on jäänyt lähinnä täydellinen ymmärtämättömyys tummahipiäisen kansanosan suuhun laitetusta tekstistä.

Sarka kirjoitti...

Kieli oli rasittavaa. Mustat puhuivat jotain saakelin turun murretta. Huckin ja Tomin kieli oli taas lähellä kehäkolmosen sisäpuolen puheenpartta.

Kirjakieli on ainoa, jonka hyväksyn. Saa ne yhteiskunnalliset erot muullakin tavoin kuvailtua. Eihän Kaptahkaan vääntänyt mietä ja sietä.

EK kirjoitti...

EK kiittää terveisistä! Jatka samaan malliin..

Sarka-A. von W-K kirjoitti...

Jep :)