sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Piitles

Kirjastossa haahuillessani, huomasin Mauri Kunnaksen fanikertomuksen Beatlesin synnystä.
 Kun sarjakuvakirja vuosi sitten julkaistiin, selasin julkaisu-uutisen läpi toisella silmällä. Jos kyseessä olisi ollut uusi Koiramäki, olisin varmaan intoa täynnä rientänyt jopa ostamaan kirjan (Kunnaksen Koiramäet uppoavat aikuisellekin - etenkin, jos niihin on tutustunut jo lapsena, memories memories).

Mutta Beatles, en edes omista yhtään Beatles-levyä. Ehkä tämä sarjakuvakirja on suunnattu enemmän true-faneille, tuumin.

Nähtyäni Piitlesin vapaan riistan ominaisuudessa kirjaston hyllyllä, en kuitenkaan voinut vastustaa. Koska Kunnaksen sarjakuvajälki on minua aiemminkin miellyttänyt, miksipä se ei miellyttäisi sellaisenkin aiheen tiimoilla, joka ei lähtökohtaisesti ole suurimpia kiinnostuksen kohteitani.
 Avatessani kirjan, kaikki ennakkoluuloni kaikkosivat aika nopeasti. Mitä minä taas kuvittelin.. Totta kai Beatles on kiinnostava! Se on yhtye, joka on ollut maailman suosituin 50 vuotta. Kaikki Beatlesissa on kiinnostavaa, ehkä vielä erityisesti se, kuinka bändi aikoinaan syntyi. Ja siitä kertoo Kunnas, omalla tavallaan: kepeällä huumorilla.
 Kunnaksen tyyli on kovin toisenlaista kuin hänen lapsille suunnatuissa sarjakuvissaan. En ehkä olisi edes tunnistanut tätä Kunnaksen sarjakuvaksi, jos en olisi sitä tiennyt. Saatoin kuitenkin vähän toivoa näkeväni Herra Hakkaraisen kuljeskelevan ryönäisen Liverpoolin kaduilla..
 Piitles on värikäs tarina kaikin puolin, värikäs sananmukaisesti ja värikkäästi Beatlesin vaiheista on kerrottu muutenkin. Kunnaksella on tarinoissa totuus pohjana ja kovana Beatles-fanina hän on varmasti ottanut selville kaiken mahdollisen bändistä, en siis kyseenalaista hänen esittämiä yksityiskohtaisia tietoja Beatlesin alkuvaiheista.
Piitles on historiallinen selvitys paitsi Beatlesista, myös musiikkialalla tapahtuneista muutoksista 1960-luvun alussa. Syntyi aivan uusi genre, roketti rolli, joka alkoi Elviksen vaikutuksesta, ja jota Biitlet jalostivat nousemalla yhtyeeksi, joka soittamisen lisäksi teki itse omat rokkikappaleensa.
 Itse olin aika lailla ihastunut Piitlesiin, ja en keksi, miten kukaan voisi ajatella mitään muita kuin positiivisia aatoksia tästä kirjasta. Paitsi ehkä eräs TaM, pääaineenaan graafinen suunnittelu.. Jmi ei voi sietää Kunnasta, ja koska erilaisuus on rikkaus, haluaisin kiikuttaa Piitlesin hänen luettavakseen ja kuulla eriävän mielipiteen. Ihan vain, koska se huvittaisi minua.

Ei kommentteja: