torstai 10. lokakuuta 2013

Ruumis kirjastossa

Sateisena syyspäivänä mieleni teki taas Marplen toimintaan tutustua. Ruumis kirjastossa kuulosti lupaavalta, joten lokakuun alun juoksulenkit kuluivat murhamysteeriä pohtiessa.

Tuntuu jotenkin hölmöltä kirjoittaa tästä mitään. Agatha Christiestä olen kaiken jo sanonut, ja kaikki hänen kirjansa ovat aika samanlaisia. Laadukkaita kyllä, ja hellyyttävällä tavalla jännittäviä (tarkoittaa: ei minkään sortin mässäilyä, kuten nykykirjoissa) ja humoristisia. Marplen hahmo on varsin valloittava ja suunnittelen tässä jo seuraavaa Marplea kuunneltavaksi.

No, ehkäpä kerron kuitenkin vähän juonesta.

Kuollut nuori, parikymppinen tyttö löytyy Bantryjen kirjastosta. Kukaan ei tunnu tietävän kuka tyttö on ja miten hän on ajautunut kirjastoon. Rouva Bantry on Jane Marplen ystävä, ja Marplen murhanselvitystaidot tuntiessaan, hän soittaa heti ystävälleen, joka saapuukin paikalle ennen poliisien tuloa. Rouva Bantrysta paljastuu kirjan edetessä kovin koominen hahmo: "Tämä on minun murhani ja haluan ottaa siitä kaiken irti"-heittoineen. 

Kirja käsittelee murhamysteerin lisäksi teemaa "Mikä tätä nykynuorisoa oikein vaivaa?". Oi aikoja, oi tapoja, kun murhatulla tytöllä on valkaistut hiukset, huulipunaa ja halpaa materiaalia oleva mekko. Kirjassa tavataan tätä rappeutunutta nuorisoa, mutta Jane Marple ei ole se, joka tuomitsee. Marple vain tekee huomioita ja niiden avulla selvittää taas murhaajan.

Ei kommentteja: