Homeroksen Ilias on kertomus sodasta ja antiikin Kreikan muinaisesta jumaltarustosta. Sodan osapuolina ovat ilialaiset ja akhaijit. Ilialaiset ovat synonyymi troijalaisille ja akhaijit kreikkalaisille. Iliaksesta ei yleensä puhuta ilman Odysseiaa, näiden kahden eepoksen suhde on kuin emäpuu ja poikaoksa, joista Ilias on tietysti tuo kukkea emäpuu ja Odysseia helpohkosti sahattava, mutta jykevä oksa. Iliaksessa kuvataan sodankäyntiä kahden kansan näkökulmasta, jolloin sen tarkastelukohde on laaja-alaisempi kuin Odysseiassa, joka keskittyy kertomaan Odysseuksen monimutkaisesta kotiinpaluusta. Odysseus-hahmo esiintyy myös Iliaksessa.
Ilias tosiaan kertoo sodasta. Hyvin raa'asta sodasta, jossa aivonkappaleet lentävät ja vihollisen tappamisen jälkeen ruumis häpäistään vielä vetämällä sitä kärryjen perässä useita päiviä. Sodan olennaisina osapuolina ovat jumalat, joilla on omat suosikkinsa. Here on ilkeä, armoa antamaton jumala ja hänen miehensä Zeus taas se, jolla on ylin valta kaikkiin muihin, koska hän on jumalkuningas. Zeuksellakin on sodassa omat suosikkinsa, mutta hänen pitää kuunnella muiden jumalien toiveita, etteivät he ala tappelemaan toisiaan vastaan. Iliaksessa opetetaan, että ahkera jumalille uhraaminen näkyy ihmisen elämässä ennemmin tai myöhemmin. Esimerkiksi Hektorin tapauksessa myöhemmin. Hän oli kuuliainen uhraaja ja juuri hän oli se, jonka ruumista Akhilleus pahoinpiteli tappamisen jälkeen. Jumalten suosio näkyy Hektorin kuolleessa torsossa siten, ettei häneen tule naarmuakaan Akhilleuksen pahoinpitelystä huolimatta.
Luin Iliaan Otto Mannisen suomentamana. Ehti kesä vaihtua syksyksi ennen kuin sain kirjan loppuun. Mikään maailman helppolukuisin ei nimittäin Mannisen suomennos ollut. Ote:
Laskihe päivä, ja päätökseen työ ehti akhaijein.
Leiriss' iltaisensa he laativat härkiä iskein.
Laivoja Lemnoksest' oli tullut viiniä tuoden,
jotk' oli laittanut kaikk' Euneos, Iasonin poika,
kantama Hypsipylen perijäksi Iasonin aimon.
Ei paha pienenä pätkänä, mutta 500 sivua oli aika riittävästi. Siltikin Ilias oli hyvä kontata läpi. Siitä se eurooppalainen kertomakirjallisuus on vähitellen alkanut kehittyä ja kertoipa se jotain olennaista taas ihmisistä: milloin sotiminen loppuu, kun se lähes 3000 vuotta sitten on kirjallisesti todistettu mielettömäksi, hyvien miesten hukkaamiseksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti