perjantai 1. elokuuta 2014

Kalevala

En ollut tähän ikään mennessä saanut vielä luettua Kalevalaa kokonaan, joten ajattelin, että nyt on viimein kansalliseepoksemme aika. Joten tässä päivänä muutamana käytin tunnin, käytin toisen, käytin ehkä kolmannenkin ja Kalevalan luin, luin Kalevalan, eepoksemme kansallisen, kansalliseepoksemme.

Tuollaista juuri oli Kalevalan luku: jokainen säkeistö päättyi toistoon. Kuten olen täällä aikaisemmin sanonut, Shakespearen näytelmissä unohtaa melko pian lukevansa runomittaa, mutta kalevalalainen runomitta ei ole kovinkaan lukijaystävällistä. Eikä sen tietysti pidäkään olla, koska se on tehty lausuttavaksi.
Kalevalan tarinat ovat todella kiehtovia (viis siitä, millä tyylillä ne on kirjoitettu) ja sisältävät viisauksia, joista riittää nykyihmisellekin ammennettavaa. Kalevalan päähenkilö - Kullervo-kertomusta lukuunottamatta - on Väinämöinen, tuon maailman viisain hahmo. Suosikkikohtauksiini kuuluu se, miten Väinämöinen surkuttelee epäonnisten kosiomatkojen jälkeen, että olisi nuorempana pitänyt olla aktiivisempi naisten etsinnässä, kun kukaan ei vanhaa miestä huoli. Miksi on suosikkikohtaukseni? Koska tilanne on niin aito ja Väinämöisen suru niin yleismaailmallinen ja aikaan sitomaton.

Vanha valta väistyy lopulta Kalevalasta kokonaan, kun Marjatan synnyttämä poika julistetaan Karjalan kuninkaaksi, jonka Väinämöinen katsoo tarkoittavan, että hänellä ei ole enää tälle maailmalle annettavaa.

Kalevala on mielestäni tarina suomalaisen kulttuurin synnystä. Väinämöisen jättäessä maailman, hän jättää ihmisille kanteleensa ja laulunsakin:

Siitäpä nyt tie menevi, ura uusi urkenevi
laajemmille laulajoille, runsahammille runoille,
nuorisossa nousevassa, kansassa kasuavassa.

Täten Kalevala on paljon monisyisempi kansalliseepos kuin esimerkiksi Poltetun Njaalin saaga tai Homeroksen Ilias ja Odysseia, joissa molemmissa tappaminen ja kostaminen vievät huomion tarinoiden syvemmiltä arvoilta. Kalevalassakin on kostoa, mutta myös sitä, että osataan myöntää omat virheensä (Louhi palauttaa kuun ja auringon) ja armoa (mikä taas johtunee siitä, että toisin kuin noissa kahdessa muussa kansalliseepoksessa, Kalevala koottiin aikana, jolloin kristinusko oli jo vakiintunut kansan keskuuteen).

1 kommentti:

hevonpersu donkkaa jytkimmin! kirjoitti...

Miten kaunista - miten kalevaalista: nuorille tulevaisuus - tulevaisuus nuorille!