tiistai 29. heinäkuuta 2014

Rautatie

Palasin rikospaikalle eli kuuntelin pitkästä aikaa kirjan äänikirjana. Eikä olisi kannattanut. Rautatien lukija eläytyi liian voimakkaasti tekstiin ja pilasi Juhani Ahon hauskoiksi tarkoittamat vitsit rasittavalla näyttelemisellään. Äänikirjojen lukijan on suhtauduttava lukemaansa neutraalisti. Vähän saa äänenpainoja muutella, mutta tällainen näytteleminen tekee kuuntelukokemuksesta hirvittävän.

Juhani Aho kuuluu siihen samaan kastiin 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun suomalaisia kirjailijoita, jotka ammensivat teoksiinsa antaumuksella aihetta nimeltä "hölmöt, suomalaiset maalaistollot". Samasta maljasta ovat aiheensa noukkineet myös mm. Maiju Lassila, Joel Lehtonen, Ilmari Kianto ja F.E. Sillanpää. Kyseiset kirjailijat ovat suhtautuneet maaseudulla asuviin suomalaisiin kyllä kaikella rakkaudella, mutta miksei koskaan kukaan kirjoittanut älykkäästä, yhteiskunnan tapahtumista kartalla olevasta maanviljelijästä? Koska 100 vuotta sitten sellaisia ei ollut. No, Väinö Linnahan kyllä kertoi tästä, että eipäs yleistetä, että maaseudun ihmiset on aina kuvattu vain tietämättömiksi idiooteiksi. Suurin osa heistä varsin tietämättömiä kyllä oli, koska eipä ollut lukutaitoisia kaikki ja tietoliikenne oli vähän toista kuin nykyään. Uutiset olivat sanomalehden ja suusta suuhun -menetelmän varassa.

Rautatie kertoi Matista ja Liisasta, jotka saavat pappilasta kuulla, että Pohjois-Savoon on yltänyt rautatie-niminen kuljetusväline. Rautatie laittaa parisuhteen lujille ja erinäisten käänteiden jälkeen pariskunta lähtee katsomaan tuota mystistä kapistusta vasta kuukausia sen jälkeen, kun ensimmäisen kerran kuulivat siitä. Koska historia kiinnostaa, noukin tästäkin kirjasta taas enemmän aikalaiskuvausta: ihmisten välisiä suhteita ja pienviljelijöiden päivisiä puuhasteluja tilallaan.

Ei kommentteja: