sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Ville Haapasalo - "Et kuitenkaan usko"

Yöpöydälle jäävä kirjallisuus tarkoittaa yleensä jotain tiiliskiviä, jotka ajanpuutteen (tai mielenkiinnon-) jäävät kesken. Minun tämän vuoden yöpöytäkirjallisuus on kyllä kaikkea muuta. Eilen loppuun saattamani Takana puhumisen taito oli ohut ja helppolukuinen ja samaa voi sanoa tästä toisesta 7 kuukautta pöydälläni lojuneesta kirjasta. Kauko Röyhkän Ville Haapasalo - "Et kuitenkaan usko" kun on enemmän kuvakirja kuin perustekstipainotteinen elämäkerta. Tai no, ei se kyllä elämäkertakaan ole, koska se keskittyy vain Haapasalon 90-luvun Venäjän-vuosiin.

En kuitenkaan usko oli fiilikseni, kun kirjan sain loppuun. Sen verran uskomattomia tarinoita Haapasalolla oli elostaan näyttelijäopiskelijana Neuvostoliitossa ja Venäjällä ja sitten ihan päätoimisena näyttelijänä. Röyhkä on kirjoittanut kirjan haastatteluosuuden vuoropuhelumuotoon, joten Haapasalon juttujen välissä näkyvät Röyhkän kommentit. Jotka eivät ole yhtään taivastelua. Jos minä olisin haastatellut Haapasaloa, olisin väliin kommentoinut jatkuvasti, että "ei, nyt keksit". Tai voihan olla, että Röyhkäkin on epäillyt, mutta ne eivät ole päässeet kirjaan asti.

Haapasalo on hyvä tarinankertoja ja mielelläni olisin lukenut hänen kokemuksistaan enemmänkin. Jäi vähän sellainen tunnelma, että kuvia oli siksi niin runsaasti, koska Haapasalolla ei ollut enempää aikaa olla haastateltavana. Kuvat korvasivat siis itse asiaa. Ja mieluummin olisin katsellut kuvia sieltä 90-luvulta, johon kirjassa esiintyneet muistelot sijoittuivat. Joka tapauksessa kirja oli lukemisen ja katselun arvoinen, hauskoja juttuja, olivat ne sitten totta tai eivät.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Jatko-osa on käsittääkseni tekeillä...