perjantai 25. heinäkuuta 2014

Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

Mikael Niemen Populäärimusiikkia Vittulajänkältä oli kaikkien huulilla silloin, kun aloittelin lukiotaivaltani. Noihin aikoihin itsekin sain avattua tämän kyseisen kirjan, mutta alussa tapahtuva päähenkilön itsensä virtsalla metallista irrottaminen pakkassäässä oli liikaa. Tuohon aikaan jätin vielä kirjoja kesken, nyt luen kerran aloittamani kirjan loppuun vaikka väkisin.

Näin 14 vuotta vanhempana voin sanoa sen, mitä jo 16-vuotiaana uumoilin, kun kirja jäi alkutekijöihinsä: ei tämä niin kummallinen ollut. Yhtenäisen tarinan sijaan Vittulajänkä on oikeastaan novellikokoelma, joka käsittelee päähenkilö Matin lapsuutta ja varhaisteini-ikää Pajalassa, Tornionjokilaaksossa. Jutut ovat melkoisen väritettyjä kertomuksia, jopa niin, että riveistä paistaa pieni teennäinen huumori. Yleensä minuun kyllä uppoaa kaikenmaailman alatyyliset vitsit, mutta Vittulajänkässä ne ovat jotenkin liian itsevarmasti kerrottuja. Että "haha, nyt kirjoitan tästä kullijutusta just näin ja kaikkia lukijoita naurattaa".

Olen kiinnostunut eri maailmankolkista ja niissä asuvien ihmisten kulttuureista. Vittulajänkässä tarkasteltiin mielenkiintoisesti paikallisten sielunelämää ja sitä olisi saanut olla lisääkin. Knapsumaisuus oli kirjan hauskinta antia (tässä kohdassa huumori toimi). Valitettavasti sitä kesti vain kaksi sivua. Mielestäni Napapiirin pohjoispuolella elämä on hirvittävän kiehtovaa. Erämaassa kun on oma viehätyksensä. Vittulajänkä tyydytti hieman uteliaisuuttani Ruotsin lappilaisista, mutta olisi kyllä mukava lukea jotain vakavahenkisempääkin kirjallisuutta, joka sijoittuu nimenomaan Pohjois-Ruotsiin. Pohjois-Suomea käsitteleviä kirjoja on itselläni jonossa jossain hamassa tulevaisuudessa. Esimerkiksi Tabu siellä odottelee.

Ei kommentteja: