tiistai 1. heinäkuuta 2014

Uneton yö

Elokuva pohjautuu Stephen Kingin kirjaan.. tv-sarja pohjautuu Stephen Kingin kirjaan.. Tällaisia tietoja saa lukea yhtenään tv-oppaasta. En ollut koskaan lukenut yhtään Kingin kirjaa. Koska Hohtoa ja Stand By Me:tä lukuunottamatta kaikki näkemäni pohjautuu Stephen Kingin kirjaan -tv- tai elokuvatuotannot ovat olleet suoraan sanoen luokattoman huonoja, oletin, että Kingin kirjat eivät mitään kaunokirjallisuutta ole.

Ja Unettoman yön perusteella voin sanoa, että kaunokirjallisuus on tosiaan kaukana tästä "kauhu"kirjailijasta. Uneton yö oli paskinta höttö-jopa-harlekiinimaista-paskaa, jota olen piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkäääään aikaan lukenut. Tietysti kirjan uskomaton kökköys tuntui vielä erityisemmän kököltä, kun olen viime aikoina lukenut maailmankirjallisuuden merkkiteoksia. Tipahtaminen Taikavuorelta paskaläjään, voisin kuvailla tilannettani.

Uneton yö oli 700 sivua tylsää jaarittelua. En ymmärrä, miksi tämä skeida on kirjastossa kauhuosastolla. Tai siis, olihan tämä kauhistuttavan huono. Sikäli ymmärrettävää..

Jos vähän valotan, mistä pökäle kertoi, niin alkuhan vaikutti lupaavalta. Ralph Roberts alkaa kärsiä unettomuudesta (ajattelin, että nyt tulee jotain ihmismielen syövereihin sukeltavia juttuja, jotka alkavat näkyä mielisairautena. Juuri mielen järkkyminen on kauhistuttavaa ja siitä saisi ja on saatu aikaan varsin pelottavia kirjoja ja elokuvia. Kuten nyt vaikka Hohto. Siis se Kubrickin elokuva, kirjana varmaan huono, mutta Kubrickin kaltainen nero sai taiottua kankaalle siitä masterpiecen) ja nähdä auroja kaiken elollisen ja elottoman ympärillä. Sitten aletaan mennä metsään. Ilmaantuu outoja pikku-ukkoja, jotka ovat kuoleman asiamiehiä. Sekin oli teoriassa ihan hyvä idea, se, että ihmiset jakautuvat sen mukaan, ketkä kuolevat tarkoituksen mukaan, ketkä sattuman kautta. Mutta kirjassa homma ei toimi ollenkaan, koska King ei osaa tehdä siitä uskottavaa ja kaikki lopun oudot seikkailut, joihin Ralph joutuu, on koetettu epätoivoisesti apinoida paremmista kirjoista. Tämän King myöntää kirjassa itsekin.

Huulilleni jäi kirjan luettuani yksi kysymys: miksi Kingin tuotantoa on filmattu niin innokkaasti? Maailma on pullollaan niin paljon parempia tarinoita kuin mitä tämän kirjailijan aivoista syntyy.

Nyt Dickensin pariin. Se on ehkä tylsää jaarittelua myös, mutta kaikessa paatoksellisuudessaan siltikin antoisampaa ja monikerroksisempaa kuin harlekiinipaska, jota tämä amerikkalainen pervo suoltaa.

Ei kommentteja: