keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Vihan hedelmät

Mustarastas-pökäleen jälkeen halusin puhdistua laadun parissa. Kehen tässä maailmassa voi luottaa, jotta ei peräjälkeen tulisi lukeneeksi kuraa? John Steinbeckiin nyt ainakin. Eedenistä itään oli melkoisen vavahduttava lukukokemus, joka porautui syvälle ihon alle. Vuonna 1939 julkaistu Vihan hedelmät oli yhtä rankka ja vaikuttava kirja. Yle TV 1 on useampana vuonna lähettänyt kesäisin kymmenen jakson kirjaohjelmia, joissa on vuosittain ollut oma teemansa. Yhtenä kesänä teemana oli "kymmenen kirjaa, jotka muuttivat maailmaa". En muista, oliko kellään osallistujalla Vihan hedelmiä esimerkkinä tällaisestä kirjasta, mutta olisi kyllä pitänyt olla.

Eedenistä itään -kirjassa liikuttiin luomiskertomuksen maisemissa. Vihan hedelmissä matkataan kohti Kanaanin maata ja lopussa palataan Genesikseen, kun vedenpaisumus peittää kaiken alleen. Kuin Israelin kansa, myöskin Vihan hedelmien Joadin perhe kokee menetyksiä ja vastoinkäymisiä matkan aikana. Eikä elo Kanaanin maassa ole niin auvoista kuin mitä he olivat ehtineet kuvitella ja uneksia.

Vihan hedelmät on puistattava kertomus laman riivaamasta Yhdysvalloista, jossa pellot pakko-otettiin suurten yhtiöiden omistukseen ja maanviljelijät ajettiin pois tiluksiltaan. Steinbeck ottaa väkevästi kantaa sen puolesta, josta Arvid Järnefelt kirjoitti jo 1900-luvun alussa: maa kuuluu kaikille. Tekisi mieleni kirjoittaa nykyistä suomalaista maatalouspolitiikkaakin tähän yhteyteen, mutta ehkä säästän sen toisille foorumeille ja tyydyn vain toteamaan saman, minkä Steinbeck: miksi maan omistavat sellaiset tahot, jotka asuvat kaukana kaupungeissa, eivätkä edes tiedä, miten maata viljellään?

Ei kommentteja: