torstai 14. toukokuuta 2015

Hämärän hetki

Johan Theorinin Yömyrskyyn ihastuneena päätin käydä läpi Theorinin muutkin kirjat. Seuraavaksi kävin lainaamassa kirjailijan esikoisteoksen Hämärän hetken, joka julkaistiin 2007.
 
Hämärän hetki pujottelee kirjan nykyisyyden eli 1990-luvun ja menneisyyden, 1930-1970-lukujen välissä sujuvasti. Menneisyyden ja nykyhetken yhdistäminen on näiden kahden kirjan perusteella  Theorinin tyypillistä kerrontatyyliä ja otaksun nyt sitten hyvin itselleni tyypillisesti, että Theorin on varmaankin halunnut kirjoittaa Öölannin historiasta ja löytänyt siihen tällaisen kaunokirjallisen keinon. Theorinin kirjoja voisi kutsua historiallisiksi jännäriromaaneiksi. Toivon, että kirjailijan tyyli on pysynyt samana uudemmissakin kirjoissaan eikä se vaihdu tylsäksi lisamarklundmaiseksi kioskidekkariudeksi.

Hämärän hetkellä ja Yömyrskyllä on yksi sama päähenkilö, vaikka tarinat ovatkin itsenäisiä eivätkä liity toisiinsa muuta kuin sijaintinsa ja tämän Gerlof Davidsson -nimisen papparaisen kautta. Gerlof on Theorinin oma neiti Marple. Hauras vanhus, jolla äly leikkaa kuitenkin kuin partaveitsi. Yömyrskyssä Gerlof ratkaisi perheenäidin onnettomuuden murhaksi ja Hämärän hetkessä hän selvitti 20 vuotta sitten kuolleen lapsenlapsensa tapaturman ja syylliset siihen. Hämärän hetkessä - kuten Yömyrskyssäkin - parasta on se, että kirja on myös kaikkea muutakin kuin pelkkää rikosten selvittelyä. Se ei ole vain yksiulotteista hirmuteoilla mässäilyä, vaan - kuten jo totesinkin - oodi Öölannille. Sen ihmeelliselle luonnolle ja menneelle historialle.

Tunnelmassaan Hämärän hetki häviää Yömyrskylle. Hämärän hetkessäkin on vähän haamutarinan tynkää, mutta Yömyrskyssä Theorin jalosti sitä tyylikkäästi tukemaan perusdekkarikertomusta. Esikoisteos jää vähän hiomattoman tuntuiseksi ollakseen silti valovuosia edellä monia konkaridekkaristien menestyneimpiä, mutta tuhnulaatuisia jännäreitä.


Ei kommentteja: