lauantai 16. toukokuuta 2015

Polte

Minulla on erittäin ristiriitaisia tuntemuksia Ian McEwanista. Rakastin Sovitusta, mutta Ikuinen rakkaus oli keskinkertainen. Näiden lisäksi olen aloittanut jotaiñ kolmatta, ehkä Lauantaita, mutta se jäi tylsyyden takia kesken. Polte oli täten kolmas McEwan, jonka sain kahlattua kokonaan läpi. Aluksi tämänkin kanssa oli melko taistelua, olinhan jo lainannut uusimmat Theorinit. Halusin paljon mieluummin lukea Öölannin jännittävistä tapahtumista kuin McEwanin omituisesta alter egosta, vaan ylpeyteni ei antanut jättää Poltetta kesken. Siksipä tässä sitä nyt ollaan, kirjoittamassa mielipidettä tuon vanhan brittipierun pervouksista.


Sillä McEwan on jonkin asteen perverssi, kun jaksaa jokaisessa kirjassaan mehustella ihmisruumiin toiminnoilla. Masturbaatiota, jörnintää, seisokkeja, kipeitä lerssejä, siemennestettä siellä ja virtsaa ja ulostetta tuolla.. niistä on McEwanin kirjat tehty. Tähän väliin jaksan taas mainita, että Jane Austenin ei tarvinnut nimetä mitään noista JA SILTI hänen kirjojaan luetaan yhä ympäri maailmaa huolimatta siitä,  että kirjailija on ollut kohta 200 vuotta mullan alla. No, nykymaailmassa kaikkea myydään seksillä, eivätkä kirjat ole siitä poikkeus. Ymmärrän, markkinointia, markkinointia. Ihmisillä on kuitenkin vielä sellainen ominaisuus kuin mielikuvitus, joten kaikkea ei aina tarvitsisi (lerssin) juurta jaksain kuvailla.

Mutta annan nyt armon käydä, koska tähän tarinaan nuo pervoilut kyllä tavallaan sopivat. Kyse kun oli lihavasta naistenmiehestä, joka oli kaikkien seitsemän kuolemansynnin ruumiillistuma. Paikoin McEwan sai ironiseen tarinaansa onnistuneen hupaisasti kuvailtua päähenkilö Michael Beardin kyltymätöntä kupeiden himoa, joka oli hänelle paljon suurempi kutsumus kuin fyysikon työ. McEwan haluaa tarinallaan alleviivata, että suurimmalla ja arvostetuimmallakin nerolla voi olla normaalit EIKU siis samanlaiset halut ja mieliteot kuin kirjailijalla itsellään (omista kokemuksistaanhan näitä juttuja ammennetaan).

Mielipiteeni Ian McEwanista selkeytyi hieman tämän kirjan myötä. Uskon nyt, että Sovitus oli vahinko. McEwanin taso on todellisuudessa tällaista asteikolla 1-5 kolmen tähden luokkaa. Hupailu sopii hänelle hyvin eikä hän tältä tasolta enää nouse kirjoittamaan uutta Sovitusta. Ikää tulee lisää ja kirjoissakin se tulee luultavasti näkymään entistä inhorealistisimmissa kuvailuissa alapääosastoon liittyen.


Ei kommentteja: