keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Mrs. Dalloway

Vuonna 1925 julkaistu Mrs. Dalloway on täydellinen kirja.

Virginia Woolf käyttää sekä tässä että Majakassa samaa hahmoista toiseen kesken kohtauksenkin poukkoilevaa kerrontaa ja se on yksi syy, miksi kirja on niin ainutlaatuinen. Etenkin, kun Woolfin hyppysissä tämänkaltainen kerronta ei karkaa sekavaksi. Toinen syy on Woolfin ilmiömäisyys selittää ihmisyyttä. Sitä, millaista on olla nainen - vanheneva nainen, nuori nainen, yksinäinen nainen - että millaista on olla mies. Majakkaa arvioidessani kirjoitin sen selittävän elämää. Tällainen on Mrs. Dallowaykin. Se pukee sanoiksi sellaiset tunnetilat, joita en itse ole osannut edes tunnistaa itsessäni.

Mrs. Dalloway tapahtuu yhden kesäpäivän aikana. Päähenkilönä on rouva Dalloway, joka järjestää illaksi seurapiirikutsut kotonaan. Rouva Dallowayn pään sisältä poukkoillaan sekä Dallowayn tuttujen että ohikulkevien nuppien sisälle. Minkälaisia ihmiskohtaloita lukija pääsekään todistamaan? Miten kylläiseksi Mrs. Dalloway tekee lukijan mielen? Pureskeltavaa riittää pitkäksi aikaa ja kun Mrs. Dalloway alkaa haihtua muistista, se pitää lukea uudestaan. Tämä on kirja, joka kannattaa hamstrata omaan kirjahyllyyn, koska tästä löytää varmasti uusia kerroksia ties kuinka monen lukukerran jälkeen.

Outlanderin kakkoskauden alettua pyöriä Ykkösellä, mietin, että pitäisiköhän taas jatkaa Gabaldonin lukemista (fiktiohistorian takia). Ajatus tuntuu kuitenkin kaukaiselta juuri nyt, kun Woolfin täyteläiset ihmiskuvaukset ovat vielä tuoreina mielessä.

Ei kommentteja: