torstai 23. kesäkuuta 2016

Ruohoa

Kirjaston varaston perukoilta löytyi vuosikymmeniä vanha, osumaakin saanut Walt Whitmanin Ruohoa-runokokoelma.
  Siellä se oli, keskellä niitä muita kirjoja, joita harvoin lainataan. Tämä, mestariteos, jonka lukeminen antoi minulle uusia keinoja ymmärtää elämää. Niin, Whitmanin vaikutus on samanlainen kuin Woolfin. Tässä oltiin jonkin suuremman äärellä.

Lukiessani tein kahdella tavalla vääryyttä Whitmania kohtaan. Ensinnäkin se, etten lukenut tätä alkuperäiskielellä. Toiseksi se, että luin tätä kuin romaania - sivu sivun perään. Normaalisti luen runoja hitaasti, runo kerrallaan tai oikeastaan sana kerrallaan. Makustelen sitä suussani ja pohdiskelen mielessäni. Siksi ostan runokokoelmat mielelläni omakseni, jotta voin palata mietiskelyjen jälkeen runojen pariin pian uudestaan ja tuumailla, mitä mieltä niistä nyt oikeasti olinkaan. Runot ovat kuin tummaa suklaata, niitä nautitaan pala kerrallaan, jotta kieli on saanut kaikki maut havaittua. Whitman tuli nyt hotkaistua turhan sukkelaan, koska seuraava kirjapino odottaa yöpöydällä ja haluan saada sitä pienennettyä. Leaves of Grass sujahti kyllä ostoslistalle, voin myöhemmin viipyillä sen parissa.

Ruohoa on sisällöllisesti mammuttimainen teos. Koin sen Whitmanin perintönä - ei vain ihmiskunnalle, vaan koko maailmankaikkeudelle. Ensimmäinen osa, Laulu itsestäni, esittelee humaanin runoilijan, joka kuvailee amerikkalaista yhteiskuntaa. Ja no, vaatimattomasti kaikkea sitä, mistä tässä elossamme on kyse. Välillä käydään avaruudessakin hakemassa perspektiiviä.

Muutama kvadtriljoona ajanjaksoja, muutama oktiljoona
kuutiopeninkulmia
eivät tee matkasta vaarallista tai häiritse sitä,
ne ovat vain matkan osia, kaikki on vain osaa suuremmasta.

Whitman kirjoittaa aikaansa nähden avoimesti seksuaalisuudesta. Adamin lapset -osa käsittelee tätä aihepiiriä sekä ylistävästi että surumielisesti. Ihastumisen "ajattelet vain varjoa ja ajatusta" -vaiheen Whitman kuvaa näin:
 1800-luvun epidemiat ovat jättäneet jälkensä tuotantoon.
 Viimeisenä on jäljellä enää tilinpäätös (täynnä viisautta, jonka äärellä on vaikea olla liikuttumatta).

 

Ei kommentteja: