torstai 9. kesäkuuta 2016

Mustankorkean marlowe

Tulipa luetuksi Ropposen kuhala, Vapaa pudotus.

Oikeastaan lukemisesta on jo ainakin viikko, ellei parikin. Tästä johtuen en muista enää yksityiskohtia.

No nyt tuolla televisiossa paasaa Henry Theel pikkulapsen äänellä. Se on niin rasittavaa, että... mutta niin hauskaa, niin hauskaa... lähes yhtä hauskaa kuin trollitehtaan vanjan suomenkielenhallinta ja mestaroituminen possessiivisuffeksien käytössä ,niin ,ja välimerkinsä myös.

Niin että eihän tollasessa kakofoniassa kuhaloita enää voi muistaa. No nyt köyhä laulaja mä vaan. On se vaan ollu eri aikaa tuo yya:n alkuvuodet, Suomi-Filmi ja kylmäsota, niin mustavalkea,niin ankeaa.

Nyt hakee Kuhalan viskimerkkiä... Haddington? Pika-skimmaaminen ei tuota tulosta, h-kirjaimella se jokatapauksessa alkoi... Jotta Kuhala olis edes hivenen marlowe, sen tarttis vähintään joka kymmenennellä sivulla kirkastaa tajuaan reippaalla viskikumaralla!

Miksi muuten liian monen tärkeän asian tässä kirjassa pitää alkaa h-kirjaimella. kuten nyt Kuhalan paras kaveri, koira, on nimeltään Hippu... ja sitten se ensimmäinen vapaa putoaja, mies nimeltä Hinku. Sen verran vois Ropponen säätää, että kelpuuttais viskiksi vaikka jonkun ballantinesin, zäkdaniilsin tai jimbiimin.

Kuhalan kaveri, Perttu Kane, lienee kirjailijan omakuva. Koska Ropposen käyttämä nimigalleria vilisee toinen toistaan omintakeisempia nimikyhäelmiä, herää epäilys, että hän on joskus nuorna miesnä innostunut Veikko Huovisen nimi-irrotteluista: Heikki Horatius "Hinku" Mahtomaa, Veikko "Rante" Sourander, Houtsonen, Vähäräikkä, Eenokki Kalhu, Raisa Huuru... etc Mutta eikös Huovisella ollu nimet vähän reippaamman päälle, tyyliin Elizabeth Rebecca Siitinselkä-von Göbbels? Sellaseen ei Ropposella tunnu olevan varaa! Nimi Kane varmaan juontuu siitä, että Ropponen itse on Orson Welles -fani ja on muutaman muun kanssa mieltä että Citizen Kane on maailman paras elokuva...

Kirja on täynnä rentoa sanailua, juoni imaisee mukaansa ja etenee. Salalokerosta löytyneiden koordinaattien perässä pistäydytään ulkona urbaniasta, etäämpänä Sukeva-Suomen maastoissa. Samalla hoidellaan pari kriminaalia pois päiviltä - vai oliko niin, että itse sopivasti auttoivat edesmenoaan? Vai nälkäinen karhuko se oli. Soon spläts-stikkiä, sano.

Ensimmäisen kerran tutustuin kuhaloihin madeiranlennolla. Ei saata moittia, hyvin tämäkin kirja olisi lentopelkoa lieventänyt. Mikäpä sen parempaa kuin tajuilla sattuvia sanailuja lievästi alkoholisoituneen & kakkostyypillisesti metaboloituneen ex-poliisin, nykyisen eläkelöityvän yksityisetsivän edesottamuksista maakunnan pääkaupungin kaduilla, kellareissa ja ullakoilla; Tukka takana, vielä siivu elämää edessä?

Seuraavaa kuhalaa odotellessa...

Ei kommentteja: