Terhi Kokkosen Rajamaa oli kammottava kirja. Inhosin kaikkia kirjan henkilöitä. Mutta tämähän ei tarkoita, että kirja olisi ollut huono. Ei, se oli taidokkaasti kirjoitettu ja juoni tempaisi mukaansa. Luin sen kahtena sateisena ja koleana toukokuun päivänä univeloista sekaisin. Siksi sen kauhea juoni melkein traumatisoi minut, univelkaisena pitäisi lukea vain iloisia kirjoja.
Kirja kertoo Karosta ja Ristosta, jotka joutuvat auto-onnettomuuteen lomansa lopussa Lapissa. Heidän on jäätävä vielä viikoksi lomakylään, jossa Karolle alkaa vähitellen palautua mieleen, miten auto-onnettomuuteen oikein jouduttiin. Samalla lukijalle selviää Riston taipumus lähisuhdeväkivaltaan.
Kaksikon lisäksi kirjassa seurataan lomakylän työntekijöitä ja miten Riston ja Karon kohtaaminen saavat heidät elämänsä taitekohtaan.
Tästä kai ollaan tekemässä elokuvaa. Kunpa se olisi hyvä. Sekoittaisi kauhuaineksia ja mustaa huumoria ja olisi tiivistunnelmainen. Kuten kirjakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti