Karu planeetta

Outi Mäkisen Karu planeetta on ollut lukulistallani siitä asti, kun se ilmestyi reilu vuosi sitten.

Karu planeetta on esseekokoelma, jossa Mäkinen käsittelee omakohtaisen kokemuksensa kautta yksinäisyyttä ja parisuhteen kaipuuta. Mäkinen kirjoitti kirjan 36-vuotiaana. Tuohon ikään mennessä hän ei ollut seurustellut ikinä vakavasti. Kirjan luettuani googletin toiveikkaana, josko Mäkinen olisi sittemmin löytänyt parisuhteen, mutta en saanut siihen vastausta.

Aluksi Mäkinen kertoo oman tarinansa romanttisen suhteen etsinnässä. Hän kertoo, kuinka jo lapsena tunsi olevansa vääränlainen tyttö, kun ei ollut kiinnostunut poikabändeistä. Toiseuden kokemus jatkui teini-iässä, kun hän ei saanut solmittua ensimmäisiä seurustelukokemuksia, kun muut ympärillä niin tekivät. 18-vuotiaana hän lähti tuntemattoman miehen matkaan ja joutui tämän raiskaamaksi. Sen hän ymmärsi vasta vuosia myöhemmin. 

Sittemmin hänellä oli lyhyempiä suhteita, jotka eivät koskaan syventyneet vakavaksi parisuhteeksi. Kirjan esseissä hän ottaa oman elämänsä lisäksi esimerkkejä populäärikulttuurista, joilla selittää tuntemuksiaan parisuhteettomuudesta. Karu planeetta -nimike tulee Interstellar- ja Yksin Marsissa -elokuvista. Hän kokee olevansa kuin niissä esiintynyt Matt Damonin roolihahmo, yksin planeetalla, jolla ei ole muuta elämää.

Itse olisin toivonut elokuva- ja tv-sarjojen sijaan kirjaan täytettä psykoterapeutilta, joka olisi voinut analysoida Mäkisen kokemuksia ja antaa työkaluja muille saman kokeneille. Vaikka sittenhän kirja olisi muuttunut self helpiksi ja täysin erilaiseksi kuin mitä se nyt oli. Populäärikulttuuriviitteet tuntuivat olevan mukana tuomaan lihaa kirjan luiden päälle, vaikka niitä olikin yritetty paljon perustella.

Kaikista parasta tässä kirjassa oli Mäkisen oma, sydäntäraastava tarina. Kuinka moni varmasti samaistuu siihen! Mietin myös, miten törkeästi ihmiset voivat toisiaan kohtaan käyttäytyä deittimaailmassa. Tästähän on paljon ollut viime aikoina mediassa, deittiapit ovat kyynistäneet ihmiset. 

E-kirjat ovat kyllä olleet ihan paras juttu näin vanhempainvapaalla. Fyysisen kirjan hankkiminen kirjastosta on työlästä ja niihin on pidemmät jonot kuin e-kirjoihin. Lisäksi kirjaa voi lukea yhdellä kädellä. Miksi en ole aiemmin e-kirjastoa löytänyt, sitä ihmettelen, mutta iloitsen, että viimeistään nyt!