Olipas jälleen mainiota selvitystä 1600-luvun maailman menosta Mirkka Lappalaiselta.
Suomalaista noituutta on tutkittu aiemminkin. Lappalainen ei tässä syvennykään Ahvenanmaan ja Satakunnan noitavainoihin, joista on tehty perusteelliset tutkimukset. Hän sivuaa niitä kyllä, mutta keskittyy kertomaan, miten noituus ilmeni muualla Suomessa 1600-luvulla.
Aluksi Lappalainen kertoo Ruotsin noitavainoista, koska Suomen noitaoikeudenkäynnit olivat kaikuja Ruotsin tapahtumista. Suomessa harva tuomittiin kuolemaan noituuden harjoittamisesta eikä täällä tilanne mennyt hysteeriseksi noitien jahtaamiseksi, toisin kuin Ruotsissa.
Lappalainen kertoo, miten jotkut hankkivat noidan maineen saadakseen huomiota tai saavuttaakseen aseman, jossa muut ihmiset pelkäävät häntä. Tällainen noitasuku oli Hämeessä Lavinnon kylässä, jossa samaan sukuun kuuluvat miehet terrorisoivat kokonaista kylää noitina.
Lappalainen kertoo, että 1600-luvun Suomessa suurin osa vuodesta oli pimeää aikaa ja maailma oli kovin mystinen, kun tiede ei vielä ollut selittämässä taivaankappaleiden liikkeitä tai sairauksien syitä. Ei ihme, että ihmiset alkoivat helposti uskoa noituuteen. Tuomioistuimissa kuitenkin usein ymmärrettiin, että noitana pidetty ihminen olikin mielenvikainen. Kaikkea ei tuolloinkaan enää uskottu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti