Paratiisista

 Ville-Juhani Sutisen Paratiisista oli kirja, josta jäi vähän epäselväksi, oliko se lintu vai kala.

Se oli pääosin fiktiivinen romaani, joka sijoittui 1600-luvun Ruotsiin ja Ruotsin siirtomaahan Yhdysvaltain itärannikolle. Pääosassa oli vauvana metsään hylätty Sofi, joka ajautuu kaltoinkohtelujen kautta hyviin naimisiin ja päätyy Atlantin toiselle puolelle elämään uudisasukaselämää. 

Hänen lisäkseen seurataan Sofin ikäistä Lukkia, kääpiötä (jonka nimeä en osaa äänikirjan kuunneltuani kirjoittaa) ja Nilssonin perhettä. Kaikki he päätyvät Ruotsin siirtomaahan ja heidän elämänsä kohtaavat. Mutta hahmot jäävät oudon irtonaisiksi.

Aluksi Sofiaa ja Lukkia seurataan tarkasti. Sofin kohtalo kauhistuttaa ja saa miettimään, että onpas hyvä, kun ei enää eletä 1600-luvulla, jolloin elämä oli pelkkää selviytymistä. Tämä on romaanin voima. 

Mutta sitten, kun hahmot lähtevät Amerikkaan, Sofi ja Lukki painuvat taka-alalle. Tulee pitkä vuoropuhelu papin ja intiaanin välillä ja kysymys herää, miksi tämä on osa kirjaa. Se vaikuttaa tietoiskulta lukijalle: eurooppalaiset veivät alkuperäisasukkaiden maat. Mutta kuka tätä ei tietäisi? Miksi sivuhenkilölle on annettu näin paljon tilaa ja miksi tämä paasaus toteutetaan näin epäkiinnostavasti? Olisihan voitu kirjoittaa, kuinka ruotsalaiset joutuvat keskelle verilöylyä, jossa intiaaneja tapetaan silmittömästi tai kuinka intiaaneja ajetaan pois alueiltaan. Sofi olisi voinut olla silminnäkijänä, jolloin hänen hahmoonsa oli tullut syvyyttä ja intiaaneista osa juonta. Nyt tämä oli irtonainen lisäys.

Kirjan sanoma on jotain epämääräistä, kuinka ihminen ei ole koskaan perillä. Sofin tulkinta siitä, mitä elämä sitten lopulta on, jäi vajaaksi. Vanhaksi päästyään hän hoiti sokeana lapsenlastaan. Mitä hän siitä tuumi? Tai siitä, ettei enää koskaan tapaisi Karibialle joutunutta tytärtään? Kukaan ei tiedä, koska Sutinen ei sitä kertonut. Tämä olisi ollut kiinnostavaa, vaan Sutinen halusi yhdistää tietokirjan ja fiktion, jolloin kirjasta tuli outo sekasotku, jonka informatiivinen arvo jäi vähäiseksi eikä fiktiivinen puoli koskettanut.