Kuuntelin Kersti Juvan suomennoksen Jane Austenin Järki ja tunteet -kirjasta.
Olen lukenut kirjan kerran aiemmin muinaisella suomennoksella, josta puuttui täysin kaikki Austenin ironia ja hauskuus. Juvan suomennos on toista maata: siinä on ymmärretty, mitä Austen tarkoitti.
Kirja kertoo 1800-luvun alun Englannin maalaissäätyläistön naimakaupoista. Rouva Dashwood, jolla on kolme tytärtä, joista Elinor ja Marianne ovat naimaiässä, joutuu leskeksi ja aviomiehen ensimmäisestä liitosta syntynyt poika ajaa äitipuolensa ja siskonsa pois heidän kodistaan. Heidän elintasonsa laskee, kun he joutuvat muuttamaan kartanosta pieneen mökkiin ja heidän tulonsa tippuvat merkittävästi, koska isän perintö koskee ainoastaan miespuolista perijää.
Koska on kyse säätyläisperheestä, ei ole vaihtoehto, että tyttäret lähtisivät ansaitsemaan elantoa kotiopettajattarina. Ainoa toivo on päästä hyviin naimisiin.
Mutta matkalla on paljon mutkia ja niistä Austen kertoo niin, että lukijalla on ilossa pitelemistä. Vaikka ajat muuttuvat, ihmiset ja heidän välinen vuorovaikutuksessa on ehtymätön huvittavuuden lähde. Austen on varmasti ottanut kirjoihinsa inspiraatiota omasta elämästään. Voin kuvitella, kuinka hän on tarkkaillut ihmisiä ja tehnyt muistiinpanoja ja sitten kirjoittanut hälyisessä tilassa nämä mestariteoksensa. Austenillahan ei ollut omaa huonetta, jossa kirjoittaa, vaan hän on tehnyt nämä mestariteoksensa muiden läsnäollessa. Mikä keskittymiskyky hänellä on ollut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti