N. K. Jemisinin Murtunut maailma -trilogian päätösosan nimi Kivinen taivas vähän nimessään jo spoilaa, kuinka Essunille käy.
Essun yrittää löytää paikan, jossa hänen olisi turvallista elää Nassunin kanssa. Siksi hän viivyttelee Nassunin etsimistä. Toisaalla Nassun matkaa Shaffan kanssa, vartijan, jonka hän kokee olevan ainoa ihminen, joka häntä on koskaan rakastanut.
Kirjan lopussa Nassun on valmis muuttamaan kaikki ihmiset kivensyöjiksi, jotta saisi pelastettua Shaffan hengen. Tämän Essun estää, koska se veisi myös Nassunin hengen. Ja sen myötä Essun itse muuttuu kiveksi. Näin lopussa myös selviää, miksi kirjoilla on sinä-kertoja. Hoa kertoo tarinaa kiveksi muuttuneelle Essunille, että tämä muistaisi, kuka hän alunperin oli ja millaisen elämän hän eli.
Murtunut maailma -trilogia ei ollut millään lailla romantisoitua fantasiaa. Kuten esimerkiksi Ikitalven polku, jota luen nyt (romantisoi keskiaikaa, mikä hyvin yleistä fantasiagenressä). Vaikka se oli fantasiaa tai scifiäkin (sijoittuihan tulevaisuuteen), se kertoi silti nykyajasta teemoinaan rasismi ja naisten asema ja äitiyteen liittyvät odotukset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti