Vaiti

 Vaiti on Laura Malmivaaran autofiktiivinen romaani.

Se kertoo naisesta, jonka entinen aviomies joutuu mediakohun keskelle. 

En oikein osaa ajatella autofiktioita kuvitteellisina kirjoina, koska ne kertovat ilmeisen paljon todellisista ihmisistä ja tapahtumista.

Siispä kirjan päähenkilö oli minulle yhtä kuin Laura Malmivaara ja entinen mies Aku Louhimies.

Ymmärrän, että Malmivaara on halunnut kertoa oman näkökulmansa. Hän ei varsinaisesti puolustele Louhimiestä, mutta tuomitsee tämän julkisen lynkkauksen. Kirjasta ei siis löydy vastausta siihen, itkettikö Louhimies lapsinäyttelijöitä tai alistiko hän naisnäyttelijöitä. Malmivaara kertoo, että naiset väittivät näin, mutta Louhimiehen työtavoista hän ei kuitenkaan kerro mielipidettään.

Kirjan pääsisältö on, kuinka selvitä mediakohusta ja kuinka suuret vaikutukset sillä on paitsi kohun keskellä olevaan ihmiseen, myös hänen läheisiinsä, myös entiseen puolisoon, jonka kanssa hänellä on yhteiset lapset.

Kirjan kerronta oli sujuvaa muutoin, mutta puhekielinen dialogi oli hieman kömpelöä. Kömpelöin tilanne oli, kun Malmivaara, hänen veljensä entinen vaimo ja Malmivaaran äiti olivat samassa pöydässä ja äiti totesi seurueelleen naiseuden voimasta. Kohtaus on kiusallisen kömpelö ja vaikea uskoa, että joku puhuisi oikeasti noin. 

Malmivaara ei myöskään saa huumoriaan välitettyä, esimerkkinä haudan siistiminen ja Eugen Schaumanin haudan etsijät. En ymmärrä, mikä siinä oli niin hauskaa,  ehkä hänelle käsien sotkeminen multaan oli jotain epätavallista. Ja että vielä se, että joku näki tämän. Voi kauhistus. 

Myös panokohtauksen kuvaus oli jotain, jonka olisi voinut jättää kertomatta. Kiva varmaan hermoheikon äitinsä ja tyttäriensä lukea tuo kohtaus, joka oli kuin Levottomat-elokuvasta. Tässäkin taas piilee autofiktion omituisuus: ehkä se ei ollutkaan Laura Malmivaara, vaan kirjan nimetön päähenkilö.