Timo R. Stewartin tietokirja Valter Juvelius ja kadonneen aarteen metsästys oli kiinnostava ja pääosin onnistunut.
Valter Juvelius ei ollut hengellinen mies, mutta hän hurahti Vanhaan testamenttiin, koska uskoi sen sisältävän salakirjoitusta, johon oli kätketty tieto liitonarkin olinpaikasta. Aivan mahtavaa Raamatun-tulkintaa, ja hetkinen, miksei eksegetiikan luennoilla kerrottu tästä hepusta?!
Juvelius ei itse ollut varakas ihminen laisinkaan, mutta tohtorin tutkinto hänellä oli ja ihmeesti hänen teoriansa vakuutti rikkaat englantilaismiehet, jotka lähtivät rahoittamaan kaivaushanketta Jerusalemiin.
Liitonarkkia ei koskaan löydetty ja sekin tuli selväksi, että Juveliuksen salakirjoitustulkinta ei sitten lopulta kestänyt tarkempaa syynäystä. Aika heppoisin perustein hän sai liikemiehet uskomaan siihen, että oli löytänyt todisteet liitonarkin olemassaolosta.
Timo R. Stewart on asiansa osaava tutkija, mutta ehkä tällaisessa kirjassa olisi voinut olla vähän vetävämpää kerrontaa. Hieman kuten Mirkka Lappalaisen Smittenin murhassa. Aivan turha oli alun selonteko siitä, keitä kirjassa esiintyy. En näe noille luetteloille syytä kuin venäläisissä klassikoissa, joissa yhdellä henkilöllä voi olla neljäkin lempinimeä. Silloin pitää alkulehdillä käydä välillä muistelemassa, kuka oli kuka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti